Vaihtoehtoja

Vaihtoehtoja?

15.12.2014 oli mielenkiintoisia valtuustokokouksia maakunnassamme. Joensuussa päätettiin suuresta sairaalaprojektista, Outokummussa haastettiin kuntien välinen sote-alueen yhteistyö ja Kiteellä perussuomalaiset valtuutetut marssivat valtuustosta ulos poliittisen pelin johdosta. Joensuu naulasi itsensä sairaalaratkaisuun, jossa ei ole pelivaraa tulevaisuuden tilanteiden muutoksille. Outokummussa osoitettiin sote-yhteistyön akilleen kantapää, eli yksi kunta voi mahdollisesti kaataa muiden kuntien talousarviot. Kiteellä taas ei kunnioitettu kuntavaalien tulosta, vaan toimittiin Kiteen mallilla? Kaikissa näissä tilanteissa Perussuomalaiset olivat esittämässä vaihtoehtoa sekä tahtoa kehittää toimintaa kuntalaisten edun mukaisesti.

Vaalit lähestyvät ja erilaisia vaihtoehtoja tarvitaan. Valtuustopäivän 15.12.2014 perusteella vaihtoehtoja on kaksi.

Team Wihonen
Jussi Wihonen
Sampsa Jääskeläinen
Matti Kostamo

Tukea vanhemmille, kiitos!

Kirjoitin maakuntalehti Karjalaiseen ja pikaisella aikataululla julkaisivat 17.12.2014 :-) asia kuulemma tärkeä.

Kuopionhallin talvimarkkinoilla tapahtui. ihmisiä oli paljon ja olin edistämässä kansanedustajaehdokkaiden kampanjoita ja varsinkin Jussi Wihosen ehdokkuusmatkaa. Kokemus oli lämpimästi valaiseva.

Alle oma FB- päivitykseni.
"Eilen tuli jaettua 600 tuikkukynttilää Matin kanssa 1,5 h aikana. Väliin monet keskustelut ihmisten kanssa. Laittaa nöyräksi,. kun lähes 80- vuotias rouva niiaa ja kiittää saadessaan tuikkuja. Silloin alkaa miettiä ja ihmetellä sitä, kuinka ihmiset saattavat tulla iloiseksi pienestä asiasta. - Lämpöä ja valoa, tulevaisuuteen -"

Perhejuhlan tuntua?

Vuonna 1991 vietin perhejuhlaa eräässä pienehkössä hotellissa Kontiolahdella. Juhlan välillä ovelta kävi uteliaana kurkkimassa eksoottisia kavereita eräästä Itä-Afrikan valtiosta, josta olivat kuulemma joutuneet poistumaan vastentahtoisesti. Kaikki perhejuhlijat suhtautuivat heihin avoimin mielin ja ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja ja asenteita. Juhlat olivatkin erityisen mukavat ja muistokuvat niistä hienoja.

Vain muutamaa vuotta myöhemmin Joensuussa pamahti. Tukkansa liian hyvin ajelleet nuoret herrat oloittivat typerän väkivallankierteen leppoisan pikkukaupungin kaduilla. Kaupunkilaiset viranomaisten johdolla ryhtyivät yhtenäiseen rintamaan marssikenkäisten hölmöilyjä vastaan ja tilanne rauhoittui. Se typeryys kuitenkiin huomattiin valtakunnallisesti, jonka johdosta Joensuu muistetaan tänäkin päivänä monissa piireissä skinien kaupunkina.

Nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, globaalin liikkuvuuden kriittisyys on lisääntynyt Suomessa huomattavasti. Samoin on myös lisääntynyt globaalin liikkuvuuden tiettyjen piirteiden kriittinen tutkiskelu. Vastauksiksi on tarjottu ennakkoluuloja sekä tietämättömyyttä. Minulla herää kysymys, miksi ennakkoluulottomat ja avoimet ihmiset ovat vuosikymmenten kokemusten jälkeen alkaneet tutkiskelemaan globaalia liikehdintää kriittisesti? Voisiko varautuneisuus ja kriittisyys lisääntyä kokemusten kautta?

Kotouttaminen yhä pienempien kuntien vastuulle?

Kotouttamisen vastuiden siirtyminen keskisuurille ja pienille kunnille.

Maahanmuutto on parhaimmillaan luonnollinen tapahtuma valtioiden ja kulttuurien välillä. Tällöin ihmiset liikkuvat parisuhteiden muutosten takia, kehittyvän työ- ja elinkeinoelämän tarpeiden mukaan tai palaavat synnyinmaahansa. Näin on aina tapahtunut ja tulee tapahtumaan myös jatkossakin. Erinäisistä globaaleista syistä ihmisten liikkuvuuteen on kuitenkin tullut uusia virtauksia, jotka vaikuttavat kotouttavan valtion sisäiseen taloudelliseen ja kulttuurilliseen tasapainoon.

Suomessa maahanmuuttajien työllisyystilanne ei ole kehittynyt oletetulla tavalla ja suurissa keskuksissa monet heistä ovat joutuneet käyttämään aktiivisesti sosiaalisia tukipalveluja. Tämähän ei ole ollut kotoutumisen näkökulmasta tarkoituksenmukaista, vaan on oletettu uusien kuntalaisten päätyvän rakentamaan kuntien hyvinvointia. Tätä taustaa vasten kotouttamisjärjestelmämme ei ole pystynyt luomaan olosuhteita, joissa valtaosa maahan jo muuttaneista saavuttaisivat mahdollisuuden työhön ja täysimääräiseen itsensä elättämiseen. Harmillisesti monet maahanmuuttajista ovat jääneet kotouttamiselinkeinon rattaisiin ja jääneet riippuvaiseksi näistä palveluista.

Työttömyyden lisääntyminen suurkaupungeissa on yhdessä kasvavan asuntopulan kanssa saanut valtiovallan tarjoamaan pienille kunnille houkutuksia, jolla ne osallistuisivat lisääntyvän kotouttamisen haasteiden kantamiseen. Monet itä-Suomen pienet kunnat ovatkin tarjonneet kuntapaikkoja ilman, että heillä olisi tarjota työllistymisen edellytyksiä. Samaisilla kunnilla tulee kuitenkin tulevaisuudessa olemaan suuret taloudelliset haasteet vanhustenhoidon sekä perusterveyshuollon järjestämisessä.

Onko mahdollisuuksien tarjoamisessa tullut järkevä raja toistaiseksi vastaan? Työmarkkinat eivät vedä ja asuinpaikkaperusteinen sosiaaliturva nitisee liitoksissaan.

7.3.2016 Oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden muuttoa pääkaupunkiseudulle vaikeutetaan, kertoo Yle.

Kahden valtuustoaloitteen päivä :-)

Valtuustoaloite                                                               25.8.2014

Parkour on 1980-luvulla Ranskassa kehitetty liikuntalaji, jossa pyritään innovatiiviseen ja sulavaan liikkeeseen. Laji on helposti kaupunkiympäristöön sopiva sekä lapsia ja nuoria edullisesti liikuttava. Lajia voidaan harrastaa ilman suuria harrastusmaksuja, joten sopii hyvin monelle vähävaraiselle lapsiperheelle, joita on Joensuun seutukunnalla huomattavasti. Parkour on myös ollut toimintamuotona Joensuun nuorisopalveluiden erityisnuorisotyössä. Me allekirjoittaneet esitämme, että Joensuun kaupunki perustaa parkouriin sopivan harjoitusalueen tai puiston. Tällainen sopisi hyvin esim. skeittipuiston läheisyyteen. Hyviä esimerkkejä toimivasta puistosta voi hakea Jyväskylästä, jossa on parkour akatemia ja Jyväskylän kaupunki on panostanut lajin harrastusmahdollisuuksiin avarakatseisesti. Puiston perustamisessa tulisi kuulla myös paikallisia harrastajia. Puiston yhteyteen voisi myös kehittää boulderointiradan kiipeilijöille. Joensuussa 25.8.2014

Ja sitten vielä toinen


Valtuustoaloite                                                               25.8.2014

Järvilohelle mahdollisuus lemmenpaikkaan.   
Utran koskialue olisi mahdollinen lisääntymisalue järvilohelle, joka on kärsinyt Pielisjoen patoamisesta. Koskialueen virtauksia uudelleen muokkaamalla olisi mahdollista kehittää alueen kalastusmatkailua sekä edelleen rikastaa joen virkistyskäyttöä. Kyseinen koskialue on ainut alue, joka on vielä vapaana vaelluskalojen nousureitillä.

Me allekirjoittaneet esitämme, että kyseisen koskialueen kehittämistä kutualueena tarkastellaan ja mahdollisuuksien mukaan aletaan toimenpiteisiin, joilla vaelluskalat pääsisivät pesintäpuuhiin.

Joensuussa 25.8.2014

Päivän SOTELOT. (Käyttäjän maltti?)

Tuli istuttua tänään muutamia tunteja sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Taas näyttää siltä, että ylitystä pukkaa taloudessa ja tietenkin niillä perinteisillä syillä.

Kuitenkin on hyvä muistaa, että ongelmista huolimatta meillä on vielä aika hyvä ja ammattitaitoinen terveydenhoitohenkilöstö, joka tekee työtään hyvin. Minun on suorastaan pakko muistella kesäisiä kokemuksia, kun aamu kahdeksalta soittelin lääkäriin aikaa kovan korvasäryn takia, ja mitä ihmettä,  jo kymmeneltä minulla oli resepti kädessä. Näin iloisesti siis perusterveydenhuollon puolella.

Sama koskee myös erikoissairaanhoitoa. Toimenpiteet sujuvat rivakasti sekä ammattitaidolla. Kokonaisuutena sote on kuitenkin sellainen savotta, ettei siellä täydellisyyteen koskaan päästä. Ehkäpä malttia tarvitaankin juuri meiltä käyttäjiltä?

Mie ite.

Jokisuistossa rakennettu

Rakentajan satu

Olipa kerran kolme pientä porsasta, jotka perustivat kylän jokisuistoon. Veli Ponteva perusti autotalon, Veli Viulu perusti sairaalan ja veli Huilu päiväkodin ja koulun. Koska joen suistossa säät olivat mitä olivat päätti Veli Ponteva rakentaa autotalon käytännölliseksi ja kestäväksi hyvän kiinteistönvalvonnan kanssa. Veli Viulu rakensi sairaalan kuivalle  ja korkealle paikalle, jottei sateen huuhdevedet pääse yllättämään. Veli Huilu taas rakensi kiireellä syksyn jo saavuttua ja kreikkalaisen arkkitehdin suosittelemana päiväkodin ja koulun.   

Niin syveni syys ja puhkui pohjoinen tuuli, josta lähiseudulla asuva Kostamolan Matti oli rakentajia varoittanut. Tukeva autotalo kesti tuulen ja kiinteistönvalvonta huomasi kosteuden levinneen ja korjasi ongelman. Sairaala hyvällä paikalla säilyi pahimmalta ja vauriot korjautuivat päivitysremontin yhteydessä. Mutta Veli Huilun päiväkoti ja koulu vaan jatkoi toimintaa, koska lasten käyttämiä rakennuksia ei valvottu, eikä muutosrakennettu ajanmukaiseksi. Näin ne romahtivat kostean puhurin vuoksi kasaan jo yhden ikäpolven aikana.

Päivitys 20.9.2014 Karjalaisen julkaisu

Peruskoulutuksen haasteista globaalisoituvassa maailmassa.

Synnyinvuotenani1970 Suomessa syntyi 64 559 lasta ja vastaavasti 2007 syntyi 58 729 lasta. Vuonna 2007 syntyneet lapset ovat juuri aloittaneet koulunkäyntinsä ja astelevat opitun tiedon tielle. Tänä vuonna koulunkäyntinsä aloittaa kuitenkin noin 60 500 lasta, joten ulkosyntyneiden tms. osuus on pyöreästi 2000 koulunaloittajaa suurempi, kuin valtakunnassa syntyneiden. 

Samalla on uutisoitu koulujen "eriytymisestä", jolloin vanhemmat yhdessä oppilaan kanssa valitsevat mieluisimman oppimisympäristön lähinnä opetuksen sisältöjen kanssa. Tämä tuntuu järkevältä, koska yhteiskuntamme tarvitsee tulevaisuudessa eri alojen osaajia. Tulevaisuuden opetussuunnitelmissa tulisikin määritellä mikä on tulevaisuuden peruskoululaisen perusopetuksen perustaso, jota sitten korostetaan eriasteisilla erikoistumisilla. Mielestäni tasapäistämisen aikakausi on ohi. Omana peruskouluaikanani käytössä olleet tasokurssit olivat hyvä asia, koska rinnalla oli kuitenkin mahdollisuus parantaa numeroita ja osaamistasoa esim. kymppiluokilla.

Kun tänään katsoo 18-24 vuotiaiden miesten työllisyys / työttömyysastetta, niin ei voi välttyä ajatukselta, että nykyinen peruskoulujärjestelmä tasapäistää liikaa. Vuosina 1990 - 1996 välillä syntyneet elivät ensin laman lapsina ja sitten voimakkaan nousukauden aikaa, jolloin tavaraa suorastaan taivaasta tipahteli. Unohtuiko tässä vaiheessa ajatus siitä mitä on oppimisen työ tai mitä on tehtävä unelmien saavuttamisen eteen? Näen niin, että esim. peruskoulun 3-6 vuodessa suorittanut ei millään voi omata samaa tiedollis-taidollista pohjaa, kuin peruskoulun yhdeksässä vuodessa suorittanut. Moni kulttuuriin ja suomalaiseen yhteiskuntaan kasvattava vaihe on jäänyt välistä ja tulee vastaan kiihtyvässä kehityksessä luoden monikerroksista yhteiskuntaa, jossa kerrosten välillä on todennäköisesti kitkaa.  

Miten meidän pienet versot kasvavat?

Huomattava määrä varhaiskasvatusikäisiä lapsia jonottaa tai kaipaa yhteiskunnan eriasteisia tukimuotoja. Vastaavasti huomattava määrä lapsia on jo tukiverkostojen piirissä, jotka ovat hoitavia, ennaltaehkäseviä tai sosiaalista kasvua tukevia. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tukea kaipaavien lasten määrä on tasaisesti kasvava ja syy-yhteys lapsiperheiden heikkoon tulotasoon alueellisesti on ilmeinen. Samanaikaisesti valtiovalta ja kunnat heikentävät lapsiperheille tärkeitä tukia useissa eri muodoissa.

Terapioiden ja muun kasvatuksellisen tuen tehokkuus on mielestäni kiistämätön ja moni lapsi ponnistaa niiden avulla kasvun sekä kehityksen tieltä aktiivikansalaisia tuottavalle opimisen tielle. Tämä tie on toistaiseksi turvaisa ja hyvää tukea tarjoava oppivelvollisuuden valtatie, mutta se paine, joka koulumaailman harteille annetaan on jo valtaisa koetellen henkilöstön resursseja suuresti.

Mielestäni yksi tärkeä lenkki kasvavan lapsen tieltä puuttuu, nimittäin vanhemmille tarjottavat tuet sekä palvelut. Valitettavasti monen tukea tarvitsevan lapsen ja nuoren taustalta löytyy kodin jaksamisen puute. Myös aikuisilla elämäntilanteet vaihtelevat ja niiden aiheuttamat turvattomuuden tunteet siirtyvät helposti lapseen. Usein ongelmatilanteissa lapsi saa tukea, mutta se varsinainen syy eli hänen kasvunsa tärkein tukihenkilö jää ilman riittävää tukea. Aikuiselle tarvittava tuki olisi usein lyhytkestoista  mahdollisesti kotiin tarjottavaa tukea, jotta vanhemmalle jäisi aikaa tukea lapsensa kehitystä. Moni aikuinen tarvitsisi kriisitilanteen jälkeen tukea elämän arjen uudelleen käynistämiseen. Tämän tuen saavuttaminen vaatisi mielestäni muutoksia lainsäädäntöön ja korvauskäytänteisiin, sillä kotiin tarjottava tukipalvelu on taatusti edullisempaa, kuin hoidolliset, terapeuttiset ja sosiaaliset kuntoutuspalvelut, joilla korvataan yksinkertaisesti kotiin tarjottavan tuen puute.  

   
Mie ite ;-)

Globalisaation kantapäillä

Maailman talouden globalisoituessa muodostuu monikerroksisia tapahtumaketjuja, jotka vaikuttavat suuresti ihmisten elämään. Talouden hyvän jakautuessa maailmassa yhä laajemmalti syntyy kuitenkin paikallisia kerrostumia, jotka eriarvoistavat ihmisiä.

Perinteinen pohjoismainen hyvinvointivaltio on joutunut muutoksen kouriin, josta ei nykyratkaisuilla vaikuta olevan ulospääsyä. Vapaa talouden ja ihmisten liikkuminen saa aikaan liikkeen, jossa työ karkaa toisaalle ja työstä haaveilevia saapuu paremman elintason toiveissa. Tästä syntyykin helposti sellainen kuva, että nykyinen talouden ja liikkuvuuden globalisaatio on hyvinvointiyhteiskuntaa heikentävää. Vastapainona on globaalin tiedonvälityksen kehittyminen, mutta se ei pysty paikkaamaan hyvinvointivaltiolle osuvien rasitteiden määrää.

Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa tämä tarkoittaa suurta työttömyyttä ja sosiaalisia haasteita. Yksittäiselle työttömälle saattaisikin olla järkevintä muuttaa alueille, josta mahdollisesti saisi töitä. Tämä olisi yksilölle ja hetkellisesti kunnalle hyvä ratkaisu, mutta ympäröivälle talousalueelle tekijä, joka siirtäisi rahavirtoja edelleen toisaalle vähentäen yritysten työvoimatarvetta. Muuttoliike pienentäisi kunnan asukaslukua aiheuttaen mahdollisesti epäsuotuisan kehityskierteen.

Yhtenä ratkaisuna saattaisi olla täysin uudenlaisten, edullisten ja pienikokoisten asuntojen kehittäminen, jolloin itse asumisesta yksittäinen asuja maksaisi vähemmän ja varoja jäisi enemmän paikallisten palveluiden käyttämiseen. Tämä palveluiden käytön lisääntyminen mahdollisesti lisäisi alueellista työllisyyttä, ilman että esim. asumistukien virta hukkuisi pääomien taskuun. Lisäksi yksinasuvien määrän lisääntyessä, pieni koti, pienillä kustannuksilla antaisi turvallista tulevaisuuteen tähtäävää asumisen tunnetta.  

Olen jälleen ehdokkaana.

Olen ehdokkaana Pohjois-Karjalan Perussuomalaisten piirin äänestyksessä, jossa valitaan eduskuntavaaliehdokkaita vuodelle 2015.

Olen ammatiltani musiikkiterapeutti ja koulutukseltani sosionomi (AMK). Työuraa olen tehnyt pääsääntöisesti varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja nuorisotyön parissa. Omaan myös työkokemusta hoitoalalta (lähihoitaja). Harrastuksiani ovat musiikki sekä jalkapallo, jotka jakaantuvat bänditoimintaan ja juniorivalmennukseen. 

Politiikan puolelta koen tärkeäksi Pohjois-Karjalan laaja-alaisen kehittämisen ja edunvalvonnan. 
Globaalissa maailmantilanteessa suomalaisten etujen puolustaminen on ensiarvoisen tärkeää. 
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää työvoimapolitiikkaan ja pyrkiä parantamaan Pohjois-Karjalan työllisyystilannetta, jonka keskuskaupunkina Joensuu on.  Sosiaali- ja terveysalan haasteet vaativat kansan monikerroksisen keskusteluyhteyden ja näiden verkostojen luomisessa olen hyvä. Myös maahanmuutopolitiikan prosessien kriittinenkin arviointi on merkityksellistä. Tahdon kehittää suomalaisille turvallisuuden tunnetta yhdessä tuottavan ja työllistävän politiikan avulla ja koko elämänkaaren alueelta. 

Euroopan unioni - pakkopullaa?

Euroopan unioni on nykyisellään kuin pullataikinan valmistus. Alussa on sokeri, jauhot, kananmunat ja vesi yms. kaikki erillisenä ja säilyisivät pitkään. Kun ne laitetaan yhteen saadaan taikina, josta paistettuna syntyy herkullinen pulla, joka ei säily kovinkaan pitkään, vaan kovettuu ja maistuu pahalta.

Torilla tavattiin.

Iloisella meiningillä keväisessä sateessa Joensuun torilla 12.5.2014
Laitetaan PIIKKI KIINNI ja tämä ei tarkoita kemiallista fiilistelyä tai Lahden MM- hiihtojen "nestetankkausta". Kyse on suomalaisten verovarojen tuhlailusta.

Tehokkaampaa pakolaispolitiikkaa, kiitos.

Käsitykseni mukaan kiintiöpakolaiset valikoituvat ensin YK:n (UNHCR) kautta, jonka jälkeen taas Suomi tekee omat valintansa. Tässä vaiheessa pakolaiset ovat käyneet läpi kaksi valintatilannetta. Suomessa on siis budjetoitu tietty määrä rahaa, jolla kyseinen kiintiö hoidetaan. Kun kiintiö on nähtävästi määräperusteinen, niin valinnassa varmasti pysytään niissä pakolaisissa, jotka kotoutuvat mahdollisesti helpoiten ja ovat parhaassa fyysisessä kunnossa eli suhteellisesti edullisimpia, jos kotiutuminen onnistuu. Järjestely ei siis ole kovin humaani.

Käytettävissä oleva järjestelmä ei nähtävästi huomioi esim. kehitysvammaisia tai muuten oikeasti heikoimmassa asemassa olevia, vaan niitä jo muutoinkin voisiva pärjätä. Minusta tätä taustaa vasten koko järjestelmä ja auttamisen tapa vaikuttaa vanhanaikaiselta tehottomalta ja vastaanottotahon resurseeja tuhlaavalta. On varmasti kehitettävissä tasa-arvoisempia edullisempia sekä oikeudenmukaisempia tapoja auttaa kriisialueilla ja niiden lähiseuduilla, kuten on esim. UNCHR:n tavoite.

TUNTEMATON SOTELAS

TUNTEMATON SOTELAS

Lähihoitaja Rokka saapui täydennyshoitajana osastonhoitajan puheille, joka ei sinuttelua sallinut. Anja Rokka oli Talvikodan sairaalan veteraaneja, jossa oli saavuttanut hoitoalan “natsat” ja arvioi osastonhoitajan vielä kovin nuoreksi ja tärkeäksi. Osastonhoitaja lähettikin Rokan Koskelan hoitotiimiin, jossa oli koettu huomattavaa varahenkilöstön pulaa taloustappioiden ja säästöjen takia. Rokka oli “huumorihoitajii”, joka haluaisi tehdä työnsä iloisesti ja ajautuikin ajoittain suukopuun osaston ”äidin” kanssa, josta seurasikin puhuttelua. Esimiehet tiesivät kuitenkin Rokan tiimille arvokkaaksi tekijäksi ja hänen esimerkkinsä nuorille hoitajille oli tiimin henkeä nostattava.

Samaisen tiimin sairaanhoitaja Hietanen oli taasen iloinen pohdiskeleva työskentelijä sekä vapaa-ajallaan innokas karaokelaulaja. Eerään tykyiltana hän totesikin, että “en mää ennen tälläisissä sote-toimissa ole ollut, mää en muista yhtikäs mittää“.

Työssä molempien huolena oli hoito-osaston muuttuminen kaksinkertaiseksi, sekä sijaisten saaminen vuoroihin oli haasteellista. He tiedostivat, että lähivuosien myllerrykset siirtävät suuren määrän hoitajia työstä kaatuneina eläkkeelle ja huoli uusien tekijöiden saamisesta kasvaa.

Tätä kokonaisuutta vasten olen alkanut miettiä mitä mahdollisia muutoksia sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät joutuvat kokemaan tulevien vuosien uudistusten vuoksi. Kasvaako yksittäisten henkilöiden työn rasittavuus suureksi ja mikä tule olemaan käytettävän älyteknologian määrä sekä kuinka se vaikuttaa ihmisten työskentelyyn? Minusta vaikuttaa, että hoitoala joutuu nykyisin taiteilemaan keinulaudalla, jossa toisen puolen noustessa toinen painuu alas. Unohtaako uudistukset sen tuntemattoman sotelaan, joka työllään kannattelee himmelin koossa pysymistä?

Ja lopussa soi Finlandia.
Sampsa Jääskeläinen

Kyllä,,, valtuutettu voi sittenkin vaikuttaa :-)

Vastaus aloitteeseen :-)

Suomi on valtio

Suomi on hyvinvointivaltio

Mielelläni kirjoittaisin teemalla Suomi on hyvinvointivaltio, mutta nykyisen tiedon mukaan valtakunnan nimen yhteyteen on vaikea enää asettaa teemaa hyvinvointi. On totta, että suuri osa maamme kansalaisista viettää sitä hyvinvoipaa, antoisaa ja työntäyteistä elämää, mutta jatkuvasti kasvava työttömyys sekä kansalaisten ahdinko saa sanan hyvinvointi kuulostamaan epätodelliselta sirkukselta, jossa jotkut pääsevät satunnaisesti käymään.

Satunnaisia oli vuoden 2014 alkupuolella Suomessa 450 000 henkilöä. Alityöllisiä oli heistä n.120 000 ja piilotyöttömiä n.128 000 henkilöä. Vastaavasti työttömiä oli n. 220 000 Tilastokeskuksen vuoden 2013 liukuvaa keskiarvoa noudatellen, joten huutavasta, karjuvasta tai edes pihisevästä työvoimapulasta ei kuulu korviini pihaustakaan.(Lähde: Danske Bank / Tilastokeskuksen vuosittainen 12 kk liukuva keskiarvo)

Kuten tiedetään, työttömyys on monenlaisten ongelmien kasvatusalustaa. Sosiaaliset ja taloudelliset haasteet saavat suorastaan lannoitetta työttömyydestä ja pahoinvointi kasvaa. Lapsiperheiden tulotason tipahtaminen kampittaa monenlaisia mahdollisuuksia tulevaisuuden suomalaisilta ja vaikuttavat suuresti kansakunnan tulevaisuuden hyvinvointiin.

Hyvinvointivaltiossa valtion suunta on selvillä ja se sama valtio varmistaa kansalaistensa keskeisen hyvinvoinnin. Suomessa tämä ohjaava ruori on ollut jo pitkään valtoimenaan ja globaalin talouden laineet keinuttavat EU:n kauko-ohjauksessa kohti sosiaalista karikkoa, jolle talouden naurulokit laulavat. Valtion tekemisiin työllisyyden pelastamiseksi on vaikea uskoa. Ainoana mahdollisuutena näen paikallisen pienyrittäjyyden tukemisen yksityisillä ostopäätöksillä. Pankkitilin näyttäessä kohtuullisesti plussaa, niin vierailu parturiin, kampaajalle, jumppaan, konserttiin yms. parantamaan paikallistalouden mahdollisuuksia. Hyvinvointivaltion uudelleen saavuttaminen vaatii nyt kuluttajan työtä, jotta syntyisi nuorille perheille tulevaisuuden takaavaa työtä. Valtion taasen tulisi tarkastella yrittävälle hankalia työllistämisen esteitä.    

Sampsa Jääskeläinen
Joensuun kaupunginvaltuutettu (ps.)

23.2.2016 Päivitys: Englantilaisen isän tarina. "Tämä tapahtui minulle äskettäin maassa johon olen muuttanut Britanniasta ja jota tavallisesti ylistetään loistavana esimerkkinä menestyvästä hyvinvointivaltiosta".

""Suomi saa niin loistavaa julkisuutta Britanniassa. Sen kouluilla on jatkuvasti parhaat kansainvälisten oppilasvertailujen tulokset länsimaissa; on korkea sosiaalinen tasa-arvo; kaikilla sen opettajilla on loppututkinnot. Mutta sillä on yksi Euroopan huonoimpia terveydenhuoltoja", Ed Dutton toteaa"

Kuten olen aiemmin todennut, niin hyvinvoinnin viimeinen linnake Suomessa on koulutus ja etenkin peruskoulutus. Jos se rapautetaan, olemme tuleva kehitysmaa.    

Pakolaisbisnestä? Vai epämääräistä auttamista?

Lieksaan yksityiseen perhekotiin suunnitellaan pakolaislasten sijoittamista. Kodissa olisi 13 työntekijää yhdeksää lasta kohden, jotka ovat iältään 13-17 vuotiaita. Jos työntekijän keskimääräiset palkka- ja sivukulut olisi n. 3000€/kk tulee 13 työntekijästä riippuvat kulut olemaan vuodessa vähintään 468 000€ ja päälle tietenkin vielä kaikki muut kulut, joita ovat ainakin lasten elämiseen liittyvät kulut, rakennuksista koituvat kulut yms. Jo pelkkien palkkoihin liittyvien kustannuksien jakaminen hoitopaikkojen suhteen tulee yhden hoitopaikan hinnaksi vähintään 52 000 € / vuosi.  Kun kokonaisuus taitaa rakentua lähinnä veronmaksajien kukkarosta riipastuun apuun, tuntuu toiminta suhteettomalta, kun miettii mikä ylipäätään on tilanne hoitoaloilla ja kuinka koulut "kukkivat" kosteusvaurioissaan. Samaan rimpsuun on liitettävä terveydenhuoltopalvelujen heikennykset.  

Mietin vain, kuinka tehoton tapa auttaa pakolaisia on valittu? Lisäksi 13-17 vuotiaat "lapset" ovat jo aika omatoimisia ja eivätkä tarvitse 1,4 tyylistä hoitosuhdetta, kun vastaavasti suhdeluku petikunnossa oleville vanhuksille se on 0,7. Olisi täysin ok, jos toiminta tapahtuisi yksityisellä rahoituksella, mutta yhteiskunnan rahalla kyseistä tuhlausta ei tulisi harrastaa.

Pielisjärven poukamasta

Pielisjärven poukamasta.

Pielisjärven poukamaan puhalsi eteläiseltä aholta halla. Pöllölaakson toimitus kirjasi tapahtumat läiskymättömille aalloille koko kansan katseltavaksi ja kansahan katseli. Saivat virkamiehet vilunväristyksiä ja lauloivat laulunsa mollisoinnuissa. Pientaloissa asuvien tyttöjen ja poikien ääni voimistui hurttamaisesti ja Simo suorastaan säikähti.

Kesti hallaa viikkoja pari, ei auttanut väristyksiin edes kulttuurihali. Kaiveltiin vanhoja ja pisteltiin verbaalitikulla silmään ja mökötettiin pirtin nurkassa edelleen hiljaa. Kyseltiin, oliko joku käynyt verottajan kukkarolla hämärästi ja hiljaa? Kun ei vastausta saanut nousi aamu ja muodostui kylän ylle epäluottamuksen haamu.

Syyttäjäkään ei kiinnostunut pirtin tiloista sanotusta, vaikka sanottu piireissä aiheutti pahennusta. Joku jotain sanoi ja joku jotain kuuli, lumiukkojen aikakausi sulaa ja toivottavasti järvenpoukaman keskustelemattomuus ei aja pulaan.    

Mutta Joensuussa radioi soi ja Hassisen Kone lauloi “Tällä Tiellä”, kun talous on toistaiseksi plussalla.

Sampsa Jääskeläinen
Joensuun kaupunginvaltuutettu (ps.)

18.2.2016 Poukaman uintiretki
- "Lieksan maahanmuuttajanaiset ovat pöyristyneet, koska heidän suljettua uimavuoroaan oli katsottu jälkikäteen valvontanauhoista."
- "naiset olivat hyppineet luvatta terapia-altaaseen ja käyttäneet juoksuvyötä väärin."
- "uskonnon ja kulttuurin mukaisesta naisen kunniasta."
- " Miehemme ovat erittäin vihaisia ja epäluuloisia nyt uintivuoroa kohtaan. Perheen sisällä voi olla isokin juttu, jos joku mies on nähnyt toisen vaimon uima-asussa, Mahamed selittää." VOISIVATKO MIEHET TULLA KIVIKAUDELTA NYKYAIKAAN?

Henkilökunta on selkeästi tolkun ihmisiä "– Se on julkista aluetta. Tämä on tietty maassa maan tavalla -tilanne. Missään nimessä ei ole ollut tarkoitus aiheuttaa tuontyyppistä tunnetta uimareille. Kaupunkihan on ymmärtänyt uintivuoron tarpeen. Ei niitä joka paikassa edes ole, Arto Sihvonen sanoo."

Vaihtopenkin kolinaa?

Kuuluuko vaihtopenkiltä jo kolinaa?

Eduskunnassa avattiin juhlallisesti vaalikauden viimeiset valtiopäivät. Käynnistyi viimeinen ja ratkaiseva erä, jolla tulisi varjella maan, kuin myös Pohjois-Karjalan etua. Tähän mennessä Pohjois-Karjalan pelaajien suoritukset ovat vaikuttaneet lähinnä pihalätkältä, jossa iskuja on tullut lähinnä kynsille ja ravi pelivälineen perässä on ollut löysää. “Tami” Tammiselta tutut prinsipit ovat olleet suorastaan kateissa.

Täytyy oikein muistella vaalikauden alkupään tapahtumia, kun Savon joukkueen Pentti Oinonen oli huudattamassa huutosakkia Joensuun torilla varuskunnan puolesta, taisi meidän omat pelaajat olla silloin istutettu  vilttiketjuun, kun puolustusministerin “rännikiekot” kolisivat omassa päädyssä ja pisteet vietiin meiltä kabinetissa.

Tässä viimeisessä erässä olisi maakunnan edustajilla vain voitettavaa, sillä paljon on jo hävitty. Myös sote-sohjo ja kuntarakenne tarjoilu ei maakuntamme pelikentältä tule lopumaan, sillä hallitus sitä pehmeälle jäälle kantaa ja oppositio sen jäädytyskoneella ajaa pois. Meille kotijoukkueen kannattajille lisääntyvä työllisyys olisi tervetullut maali ja maakunnan voitokas kehittyminen usealla sektorilla toinen. Terveyspalveluiden tasapuolinen säilyminen ja lapsiperheiden tulotason kohentuminen jo ottelukohtainen voitto.

Vaikka omissa on kolissut ja Hjallis olisi jo vaihtanut koko joukkueen, haluan minä toivottaa Pohjois-Karjalan kansanedustajille tsemppiä työhön taistellessa maakuntamme etujen puolesta. Kyllä kotikatsomo tukee, kun avaukset ovat tehokkaita ja henki päällä. Toisaalta, jos peli ei suju niin vaihtopenkillä on monta hyvää ja nälkäistä nuorta pelaajaa useissa eri joukkuessa.

Sampsa Jääskeläinen
Joensuun kaupunginvaltuutettu (ps.)  

27.1.2014 Äänestyspäivä suurkunnasta.

Suurkunta ruusuiseen uneen.

Viiden kunnan virkahaltijat laativat ennustuksen, jolla velho-kettu repolainen loitsusi suurkuntaa kuntien hallitsijoille. Tuli peljätty ennustuksen aika, mutta kas ihmettä, suurkunta vaipuikin ruusuiseen uneen. Seurasi siitä suurta itkua, porua, riemua ja hämmennystä, kun aikaisemmin kuntalaisten uskoa oli koeteltu tietäjien sekä narrien avulla. 

Unessa oli järvi, jonka luona polvi kipuili ja se sai osakseen kasvavan polven vanhoja tyylikkäitä vanhuksia käsi kruunuvoudin kukkarolla. Liperi eli lipstikka ei tiennyt kasvaako myllyllä vai kirkolla ja viinitkin kaatuivat siinä hötäkässä järveen. Lahden rannalla kontio istui mietti mistä tänne pesää rakentavia löytyisi, kun vieressä vielä suksiltakin ammutaan. Naapurustossa olevan jokisuiston alueella ei edes päiväkodin paikkaa löytyisi, mutta iloisesti jokisuiston lapset yhdistelivät koulu- ja sienestysmatkan. Kaukaa kuului kummulta kuminaa.

Niin nukkui suurkunta unta ja talouden orjantappurat kirivät rakenteiden ylle. Odottamaan sitä yhdistävää prinssiä, joka pussaisi miekkaleijonan suudelmalla kuntalaiset hereille.

Missä lapsesi liikkuu?

Missä lapsesi liikkuu?

Äskettäin julkaistun yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan leikki-ikäinen lapsi tarvitsee vuorokaudessa n. 11 tuntia keskiraskasta liikuntaa. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä lapsi käyttää lähes koko valveillaoloaikansa liikkumiseen. Lapselle tämä liike on tietojen ja taitojen oppimista, sekä jo opittujen taitojen jatkoprosessointia. Liike on lapselle talletus tulevaisuutta varten.

Varttuessa liikkuminen muuttuu ja tukee kasvavan ja kehittyvän lapsen koulumenestystä. Tämän olen huomannut viimeisen kymmenen vuoden aikana toimiessani juniorivalmentajana useammassa jalkapallo-organisaatiossa Joensuun seudulla. Vaikka harjoitus- ja pelikaudet ovat olleet raskaita sekä suuriakin turnausvoittoja saavutettu, niin tärkeintä on ollut kuulla keväisin, kuinka hienoja arvosanoja valmentamani juniorit ovat koulusta saaneet.

Näitä taustoja vasten minua on alkanut mietityttämään, millaiset ovat tulevaisuuden mahdollisuudet lasten ja nuorten liikkumiseen Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa? Kunnat tarvitsevat työikäisiä ja kunnille on tärkeää saada muodostettua uusia asuinalueita rakentamista varten. Tonttit ja kuntatekniikka saadaan kasaan vauhdilla ja rahat kunnan kassaan, mutta jo päiväkotien ja koulujen kohdalla törmätään talouden seinään. Viimeistään lähiliikuntapaikkojen kohdalla investointiin varatut eurot ovat kadonneet . Liikkumisen ja harrastamiseen varatut paikat keskittyvätkin maakunnan kasvaviin taajamiin ja Joensuussa keskeiseen paikkaan. Miten lapsesi liikkuu, jos lähikentät eivät palvele lasten ja nuorten liikuntatarpeita?

Kun liikut, nukut hyvää yötä, olet virkeä ja jaksat tehdä työtä. 

Sampsa Jääskeläinen

Kansalaisten casinopeli

Kansalaisten casinopeli 

Suomessa seniorien määrän kasvaessa yhteiskunnan arpanopat painotetaan
numeroille. Hallituksen arpoessa kuntien rakenteiden ja 
talouksien arvoituksia on valtakunta joutunut globaalin taloustsunamiin 
ja työpaikat huuhtoutuvat merten taakse. Jälkiaallokossa kansalaisten 
casinopeli saa taas uutta otetta, kun eurooppalaisten arvontakierros 
lähestyy.

Pienillä numeroilla voi olla suuri merkitys tulevaisuudessa, kun
valtakunta kerää paperitehtailleen ajopuitaan ja paikkaa laivoja
telakoillaan. Se lyijykynällä piirretty ehdokasnumero saattaa määrätä
sähkön siirtymisen hinnan. Onko se numero saksalaisen pankin
”postinumero” vai Suomen kansalaisen tulevaisuuden turvaava onnennumero?
Valtiovalta painottaa luottoluokituksen säilymistä,
vaikka siitä on kohta jäljellä vain maksavan kansalaisin tuskainen
aaa-huuto.

Maakunnan hankkeista monet saavat EU- rahoitusta ja jokainen Brysseliin
kadotettu latinki tulisi onkia sieltä takaisin maakunnan työllisyyden
parantamiseksi. Sinä valitset onkijan.

Kun sinulle annetaan toukokuussa kunnia sitä arpanoppaa heittää, ethän
jätä heittämättä?