Poliittisissa puheissa elää oletus, että maahanmuuttajat paikkaisivat työikäisen väestön ns. vähenemisestä johtuvaa "työvoimapulaa". Erikoista tässä on se, että sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat jo eläköityneet ja ikuinen rauha on jo harventanut heidän rivejään. Tilastokeskuksen väestö iän mukaan taulukosta tämä on jo havaittavissa. Oletettua työvoimapulaa tulevaisuudessa helpottaa myös syntyvyyden pieneneminen, joka tarkoittanee myös varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa työskentelevien määrän pienenemistä, myös tämä selviää helposti samaisesta taulukosta. Yhteiskunnan tukeutuessa myös enenevissä määrin teknologian mahdollisuuksiin tulee työvoiman tarve vähentymään monilla aloilla.
Ulkomaalaistaustaisten määrä on lähes kymmenkertaistunut Suomessa kahden vuosikymmenen aikana, joten muutos on ollut suomalaisilla työmarkkinoille merkittävää. Vaikuttavana tekijänä on ollut oleskelu- ja matkustusrajoitteiden vapauttamisella. Tämän vapautumisen myötä Suomessa myönnettiin oleskelulupia vuonna 2012 seuraavasti; 34% perhesiteen vuoksi, 32% opiskelu ja vain 29% työnteon perusteella (Sisäasiainministeriö 2013), eli kokonaisuus on huoltosuhteelle hiukan haasteellinen. Lisäksi maahanmuuttajien työllistyminen alkaa laskea jo 37 ikävuoden jälkeen ja tästä tulisi olla hiukan huolissaan sillä seuraavan Tilastokeskuksen taulukon mukaan yli 60 000 maahanmuuttajaa lähestyy 37 vuoden ikää.
Poliittisesti maahanmuutto on nähty työvoimapotentiaalia nostavana ja sitä on perusteltu maahanmuuttajien ikäperusteen mukaan, sillä suuri osa heistä on alle 35 vuotiaita. Koulutustasoiltaan he ovat jakautuneet seuraavasti: perusasteen koulutus 30%, keskiaste 29% ja korkea-aste 23%. Huomattavaa on, että 17% koulutusaste on tuntematon. Heikkojen työllisyysnäkymien aikoina maahanmuuttajan työllistymismahdollisuudet ja ansiotason kehittyminen on heikkoa lähes vuosikymmenen ajan, ja suuressa osassa Suomea ovat nämä heikot ajat vallitsevia lähes aina. Peruskoulutuksen päättävillä maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on kohonnut riski jäädä keskiasteen jatkokoulutuksen ulkopuolelle.
Maahanmuuttajien työllistymistä eri taloustilanteissa on tutkittu esim. Ruotsissa, jossa maahanmuuttajien määrä on moninkertainen ja kokemuksia kertynyt vuosikymmeniä. Näissä tutkimuksaissa mainitaan taloudellisen laskusuhdanteen vaikutuksen olevan maahanmuuttajan työllisyyteen pitkäkestoisesti vaikuttava. Tämä tarkoittaa vuosien heikompaa työllisyyttä ja taloustilaanteen kehittymistä. Negatiiviset vaikutukset kestävät tutkimuksen mukaan 5-7 vuotta, näin kunnon laman aikana kuten nyt, vaikutukset kestävät jopa 10 vuotta.
Länsi-Euroopan maista on siirtynyt pois vähäisen koulutustason ja kielitaidon työpaikat, joten siirtolaisilla tulisi olla osaamista, jolla pärjää nykyisessä Euroopassa ja etenkin Suomessa. Myös kulttuuri spesifit erot ovat maahanmuuttajilla huomattavia. Osa on hyvin korkeasti koulutettuja osaajia sekä asiantuntijoita ja kasvava osa heikossa asemassa olevia. Osa naisista on heikossa asemassa ja heidän pääsynsä esimerkiksi kotoutumista tukevien toimenpiteiden pariin vaikeaa. Yleisesti maahanmuuttajanaisten työllisyysaste on vastaavia miehiä matalampi. Keskimääräisesti heidän kotitaloudet ovat enemmän tulonsiirtojen varassa, kuin kantaväestö ja tämä kehitys ei saavuta kantaväestön tasoa jopa vuosikymmeniin.
Suomessa tarjotaan monesti yrittäjyyttä vaihtoehtona maahanmuuttajille. Kuitenkin esim. 2005 aloittaneiden maahanmuuttajayrittäjien yrityksistä oli enään kaksi yritystä viidestä toiminnassa vuonna 2010. Kokonaisuudessa työ- ja yritysmarkkinat eivät tällä hetkellä vedä ja liian useat maahanmuuttajat jäävät ns. työvoimapotentiaaliksi. Tätä taustaa vasten Suomessa tulisi noudattaa samaa mallia, kuin Tanskassa, Saksassa, Alankomaissa ja Itävallassa, joissa maahanmuuttajille on pakollinen kotoutusohjelma kaikista kolmansista maista saapuville. Lisäksi tulisi olla Tanskan mallinen loppukoe, jonka selvittämällä saa oleskeluluvan.
Erikoista suomalaisessa kotouttamismaillissa on ollut, että kunnille kuuluu työvoimaan kuulumattoman maahanmuuttajan kotouttamisesta huolehtiminen, eli valtion jäsentymättömän maahanmuuttopolitiikan seurauksena kunnat kantavat sen suurimman vastuun, kuten esim. Lieksassa on päässyt käymään. Huomiota herättävää suomalaisissa kotouttamistoimenpiteissä on myös se, että maahanmuuttajat pitävät hyötyjä kyseenalaisina kotoutumisen kannalta. Ja Jokisaaren (2006) tutkimuksessa toimenpiteet näyttäytyvät lähinnä hallinnollisilta, joiden merkitystä maahanmuumaahanmuuttajien on vaikea ymmärtää ja kotoutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan varsin vähän hyötyä.
Mikä sitten auttaisi eniten kotoutumisessa? Lyhyellä aikavälillä yksityiselle sektorille sijoittuvilla työllistämistoimenpiteillä voidaan katsoa olevan vaikutusta maahanmuuttajien työllistymiselle. Koulutuksella taas voidaan vaikuttaa pitkän aikavälin myönteiseen kehitykseen. Walter ja Butschek (2013). Suomessa vain ongelmana on kohoava korkeakoulutettujen työttömyys ja jo muutoinkin laaja työvoimapotentiaali. Myös kielikoulutuksen lisäämistä tarjotaan ja tärkeintä se kielen osaaminen olisikin, mutta onko järkevää kurssittaa ihmistä jo kymmenettä kertaa kielikoulutuksessa? Näyttää siltä, että Suomeen olisi enemmän tulijoita, kuin meillä on mahdollista onnistuneesti kotouttaa. Tämä prosessi ei siis tue maahanmuuttajien ja suomalaisten tulevaisuutta. Meidän kaikkien tulisi yhdessä olla vastuuntuntoisia tässä vallitsevassa tilanteessa.
8.10.2015 Suomen perusta tutki myös asiaa http://www.suomenperusta.fi/ajatus/turvapaikanhakijoiden-tyollistymisesta/
