Käsitykseni mukaan kiintiöpakolaiset valikoituvat ensin YK:n (UNHCR) kautta, jonka jälkeen taas Suomi tekee omat valintansa. Tässä vaiheessa pakolaiset ovat käyneet läpi kaksi valintatilannetta. Suomessa on siis budjetoitu tietty määrä rahaa, jolla kyseinen kiintiö hoidetaan. Kun kiintiö on nähtävästi määräperusteinen, niin valinnassa varmasti pysytään niissä pakolaisissa, jotka kotoutuvat mahdollisesti helpoiten ja ovat parhaassa fyysisessä kunnossa eli suhteellisesti edullisimpia, jos kotiutuminen onnistuu. Järjestely ei siis ole kovin humaani.
Käytettävissä oleva järjestelmä ei nähtävästi huomioi esim. kehitysvammaisia tai muuten oikeasti heikoimmassa asemassa olevia, vaan niitä jo muutoinkin voisiva pärjätä. Minusta tätä taustaa vasten koko järjestelmä ja auttamisen tapa vaikuttaa vanhanaikaiselta tehottomalta ja vastaanottotahon resurseeja tuhlaavalta. On varmasti kehitettävissä tasa-arvoisempia edullisempia sekä oikeudenmukaisempia tapoja auttaa kriisialueilla ja niiden lähiseuduilla, kuten on esim. UNCHR:n tavoite.
tiistai 29. huhtikuuta 2014
perjantai 11. huhtikuuta 2014
TUNTEMATON SOTELAS
TUNTEMATON SOTELAS
Lähihoitaja Rokka saapui täydennyshoitajana osastonhoitajan puheille, joka ei sinuttelua sallinut. Anja Rokka oli Talvikodan sairaalan veteraaneja, jossa oli saavuttanut hoitoalan “natsat” ja arvioi osastonhoitajan vielä kovin nuoreksi ja tärkeäksi. Osastonhoitaja lähettikin Rokan Koskelan hoitotiimiin, jossa oli koettu huomattavaa varahenkilöstön pulaa taloustappioiden ja säästöjen takia. Rokka oli “huumorihoitajii”, joka haluaisi tehdä työnsä iloisesti ja ajautuikin ajoittain suukopuun osaston ”äidin” kanssa, josta seurasikin puhuttelua. Esimiehet tiesivät kuitenkin Rokan tiimille arvokkaaksi tekijäksi ja hänen esimerkkinsä nuorille hoitajille oli tiimin henkeä nostattava.
Samaisen tiimin sairaanhoitaja Hietanen oli taasen iloinen pohdiskeleva työskentelijä sekä vapaa-ajallaan innokas karaokelaulaja. Eerään tykyiltana hän totesikin, että “en mää ennen tälläisissä sote-toimissa ole ollut, mää en muista yhtikäs mittää“.
Työssä molempien huolena oli hoito-osaston muuttuminen kaksinkertaiseksi, sekä sijaisten saaminen vuoroihin oli haasteellista. He tiedostivat, että lähivuosien myllerrykset siirtävät suuren määrän hoitajia työstä kaatuneina eläkkeelle ja huoli uusien tekijöiden saamisesta kasvaa.
Tätä kokonaisuutta vasten olen alkanut miettiä mitä mahdollisia muutoksia sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät joutuvat kokemaan tulevien vuosien uudistusten vuoksi. Kasvaako yksittäisten henkilöiden työn rasittavuus suureksi ja mikä tule olemaan käytettävän älyteknologian määrä sekä kuinka se vaikuttaa ihmisten työskentelyyn? Minusta vaikuttaa, että hoitoala joutuu nykyisin taiteilemaan keinulaudalla, jossa toisen puolen noustessa toinen painuu alas. Unohtaako uudistukset sen tuntemattoman sotelaan, joka työllään kannattelee himmelin koossa pysymistä?
Ja lopussa soi Finlandia.
Sampsa Jääskeläinen
Lähihoitaja Rokka saapui täydennyshoitajana osastonhoitajan puheille, joka ei sinuttelua sallinut. Anja Rokka oli Talvikodan sairaalan veteraaneja, jossa oli saavuttanut hoitoalan “natsat” ja arvioi osastonhoitajan vielä kovin nuoreksi ja tärkeäksi. Osastonhoitaja lähettikin Rokan Koskelan hoitotiimiin, jossa oli koettu huomattavaa varahenkilöstön pulaa taloustappioiden ja säästöjen takia. Rokka oli “huumorihoitajii”, joka haluaisi tehdä työnsä iloisesti ja ajautuikin ajoittain suukopuun osaston ”äidin” kanssa, josta seurasikin puhuttelua. Esimiehet tiesivät kuitenkin Rokan tiimille arvokkaaksi tekijäksi ja hänen esimerkkinsä nuorille hoitajille oli tiimin henkeä nostattava.
Samaisen tiimin sairaanhoitaja Hietanen oli taasen iloinen pohdiskeleva työskentelijä sekä vapaa-ajallaan innokas karaokelaulaja. Eerään tykyiltana hän totesikin, että “en mää ennen tälläisissä sote-toimissa ole ollut, mää en muista yhtikäs mittää“.
Työssä molempien huolena oli hoito-osaston muuttuminen kaksinkertaiseksi, sekä sijaisten saaminen vuoroihin oli haasteellista. He tiedostivat, että lähivuosien myllerrykset siirtävät suuren määrän hoitajia työstä kaatuneina eläkkeelle ja huoli uusien tekijöiden saamisesta kasvaa.
Tätä kokonaisuutta vasten olen alkanut miettiä mitä mahdollisia muutoksia sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät joutuvat kokemaan tulevien vuosien uudistusten vuoksi. Kasvaako yksittäisten henkilöiden työn rasittavuus suureksi ja mikä tule olemaan käytettävän älyteknologian määrä sekä kuinka se vaikuttaa ihmisten työskentelyyn? Minusta vaikuttaa, että hoitoala joutuu nykyisin taiteilemaan keinulaudalla, jossa toisen puolen noustessa toinen painuu alas. Unohtaako uudistukset sen tuntemattoman sotelaan, joka työllään kannattelee himmelin koossa pysymistä?
Ja lopussa soi Finlandia.
Sampsa Jääskeläinen
torstai 10. huhtikuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)