maanantai 10. syyskuuta 2018

Maahanmuuton kielibisnes

Maahanmuuton kielibisnes on yrityksille tuottavaa, mutta yhteiskunnalle tehotonta.

Valtiontarkastusvirasto tutki

"Tarkastuksen tavoitteena oli arvioida, miten tuloksellista TE-hallinnon järjestämä kotoutumiskoulutus ja siihen sisältyvä kielikoulutus on ollut"

"Tarkastuksessa havaittiin, että kotoutumiskoulutuksissa tavoitteena olevaa kielitaitotasoa ei useinkaan saavuteta. Kielitaitotason B1 saavutti vuosina 2013–2016 vajaat 35 prosenttia kotoutumiskoulutuksen päättäneistä henkilöistä. Kielitaidon tasoa selittivät henkilön tausta, kielitaidon lähtötaso ja koulutuksen sisältö. "

Huomattavaa on, että B1 taso ei ole kovin korkea ja kuvaa lähinnä jokapäiväisistä normaaleista rutiinesta itsenäisesti selviytymistä. B1 ei ole mielestäni työkielitasoa, vaan itsensä viihdyttämiseen liittyvää tasoa.

"B1
Hallitsen jokapäiväisiin tilanteisiin liittyvän sanaston mielestäni vähintään kohtalaisesti.
Selviän jokapäiväisistä puhetilanteista työssä ja vapaa-aikana. Ymmärrän selkeän
yleiskielisen puheen ja TV-ohjelmien pääasiat, jos puhe käsittelee minulle tuttuja asioita
ja jos puhe on suhteellisen hidasta ja selkeää. Normaalitempoinen puhe saattaa tuottaa
vaikeuksia, jos puhejakso on pitkä ja aihepiiri vieras. Pystyn lukemaan jokapäiväistä tai
työhön liittyvää tekstiä, jos se ei vaadi syvempää kielen tuntemusta. Osaan kirjoittaa
yksinkertaisia tekstejä tutuista aiheista sekä vastata lyhyesti tiedusteluihin. Hallitsen
peruskieliopin."

Yksityisten bisneksiin rahoitusta seuraavasti.

"Valtion talousarvioesityksissä kotoutumiskoulutuksen hankintaan oli varattu vuosina 2015–2018 keskimäärin 82 miljoonaa euroa vuodessa. Maahanmuuttajien määrän kasvun seurauksena kotoutumiskoulutukseen varattuja talousarviomäärärahoja lisättiin 45 prosentilla vuonna 2016."
"

torstai 6. syyskuuta 2018

Monikulttuurisuus muuttaa suomalaisuutta, mutta mihin suuntaan?

Suomalaisuus muuttuu jatkuvasti,  mutta mihin suuntaan? Todennäköisesti irakilainen ei halua olla suomalainen suomalaisilla perinteillä. Hän haluaa olla suomalainen irakilaisilla perinteillä. Henkilökohtaisesti taas en halua suomalaisena irakilaisia perinteitä, sillä en koe sitä merkitylliseksi tai perinteiseksi. Perinteet taas luovat turvallisia arvoja yksilön elämään.

Monikulttuuristamisessa törmätään kyseiseen ongelmaan, jossa kulttuurit ja arvot törmäävät. Tätä tapahtuu niin avioliitoissa, kuin myös asuinalueiden valinnassa. Me "suomalaiset" hakeudumme sinne, missä on itseä miellyttävät arvot eli segrekaation polttoainetta. Eli koko monikulttuuri olisi tällöin turha prosessi, sillä se synnyttää kasvavaa eriytymistä  ja kaipuuta kaltaisten pariin.

Taas, jos monikulttuuri voisi muotoutua yhtenäiskulttuuriksi, niin silloin siitä muodostuu yksi monokulttuurinen arvo, joka on samankaltainen lähes kaikissa läntisissä suur- ja keskikokoisissa kaupungeissa. Mitä järkeä silloin koko monikuttuurissa olisi?

Eikö järkevintä ole kansalliset valtiot ja niiden välinen kulttuurivaihto? Maan sisäiset eroavaisuudet ja niiden välinen kultturivaihto, kuin väkisin ja keinotekoisesti rakennettu monikulttuurisuus, josta oikeastaan kukaan ei saa hyvinvointia sekä turvallisuutta irti?