Afrikan maista tulleiden vaikea työllistyminen pohjoismaissa.

Suomeen on tullut tällä vuosikymmenellä huomattavasti sosiaalista siirtolaisuutta tavoittelemaan parempaa elintasoa. Se on selvää, että toistaiseksi elintaso paranee heillä ilman, että tekisivät päivääkään töitä, mutta saapuvien määrien kasvaessa rasite yhteiskunnalle tulee olemaan suuri. Etenkin Lähi-idästä ja Afrikasta eri keinoin saapuvilla työllistyminen on hankalaa.
 
"Lähi-itä- ja Pohjois-Afrikka -taustaisten miesten työllisyys­aste oli melko alhainen, mutta näissä ryhmissä naisten työllisyys­aste oli noin 40 – 50 prosenttia tätäkin matalampi. Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka -taustaisista sekä muu Afrikka -taustaisista naisista ylipäänsä vain vajaa kolmannes oli työllisiä vuonna 2014."

Tästä lyötyy erittäin kattava tilastointi asiaan liittyen.

Etenkin somalitaustaisten työllistyminen on ollut erityisen heikkoa, vaikka ovat yksi suurimmista vähemmistöistä maassamme. Lisäksi huomattava osa on jopa koulutettu suomalaisissa oppilaitoksissa, sillä "suomen somalialaisista joka kolmas on syntynyt Suomessa ja vain kaksi kolmasosaa (noin 65 %) on syntynyt ulkomailla, kun Suomen virolaiset, venäläiset ja inkeriläiset ovat lähes kaikki (90–93 %) syntyneet ulkomailla. (Tilastokeskus 2014b; ks. myös Helsingin kaupungin tietokeskus 2013.)" Etenkin somali naisten osallistuminen työmarkkinoille on jopa surkeaa. "Vuonna 2012 somalinkielisten naisten työllisyysaste oli vain 14 prosenttia kuin kaikkien vieraskielisten naisten keskimääräinen työllisyysaste oli noin 47 ja kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvien 69 prosenttia."

Tälle kehitykselle olisi löydettävä pikaisesti ratkaisuja. On täysin selvää, ettei kyseisten kulttuuriryhmän kasvu edesauta heidän työllisyyttä, vaan jopa pahentaa tilannetta. Merkittävää on myös se, että somalialaisten kieliryhmällä on samat ongelmat kaikissa pohjoismaissa, sillä
Ruotsissa: "Vuonna 2003 Ruotsin 16–64-vuotiaiden somalialaisten työllisyysaste oli keskimäärin 23 prosenttia (Melander 2009, 17), vuonna 2008 se oli keskimäärin 25 prosenttia (Abdirahman et al. 2011) ja vuonna 2010 keskimäärin 21 prosenttia (Carlson et al. 2012, 13)."

Tanskassa:"Tanskassa somalialaisten työllisyysaste on ollut suurin piirtein samalla tasolla kuin Suomessa ja Ruotsissa. Vuonna 2005 25–64-vuotiaiden Tanskan somalialaisten miesten työllisyysaste oli 27 prosenttia ja naisten 11 prosenttia. Muslimienemmistöisistä maista tulleiden työllisyysasteet olivat Tanskassa yleensäkin alhaisempia kuin syntyperäisten tanskalaisten. (Open Society Foundations 2011, 114, 116.)", 

 Norjassa: "Norjassa somalialaisten työllisyysaste on ollut selvästi korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Vuonna 2011 Norjan 15–74-vuotiaiden somalimiesten työllisyysaste oli 37 prosenttia ja naisten 23 prosenttia. Myös Norjan somalit ovat kuitenkin työllistyneet olennaisesti harvemmin kuin norjalaiset keskimäärin. Somalialaisten työllisyysasteet olivat alhaisia myös useimpiin muihin maahanmuuttajaryhmiin, myös pakolaisryhmiin verrattuna. Työllisyysasteet vaihtelivat myös alueittain. Oslon somalialaiset olivat työllistyneet keskimääräistä harvemmin, ja työllisistäkin lähes puolet oli vain osa-aikatyössä."

Miksi puuttuu yritystä? 

"Vastaavasti Pohjoismaihin asettuneiden somalialaisten alhaisten työllisyysasteiden ja vähäisen yrittäjyysaktiivisuuden voi ajatella olevan yhteydessä yhtäältä näiden maiden työmarkkinoiden rakenteeseen ja vahvaan sosiaaliturvaan." 

"Pelolle ei saa antaa valtaa" ja ei anneta!

"Pelolle ei saa antaa valtaa" lausunnosta on tullut arkipäivää terrori-iskujen Euroopassa. Google antaa sanonnalle yli 98 000 hakua 27.7.2016 ja määrä tulee varmasti lisääntymään jopa kiihtyvästi.

Maailma heräsi epäuskoisuuteen television välityksellä 9.11.2001. Tästä alkoi ennen näkemätön jahti, jossa ylitettiin järkevyyden rajat esimerkiksi hyökkäyksellä Irakiin. Taustalla kieroilua sekä valehtelua. Tämä ajoi todennäköisesti läntisen maailman pitkäaikaisesti tilanteeseen, jossa vastakkainasettelu yhteiskuntajärjestelmien välillä eskaloitui ja tämän seurauksia joudumme nyt elämään.

Tilanteen keskiöstä löytyy islam, joka on uskonnon lisäksi yhteiskuntajärjestelmä, joka törmää ajoittain länsimaisen tasa-arvoon ja demokratiaan. Tämän arvotaistelun seurauksena etenkin Eurooppa on saanut kilpeensä useita radikaaleja hyökkäyksiä uhreineen. Tässä 2010 luvun iskuja.

Euroopassa on lanseerattu "pelolle ei saa antaa valtaa" lausunto, jota poliittiset johtajat mielelään hokevat turvajärjestelmien takaa. Vastaavasti tämä "pelko" alkaa vaikuttamaan jo jokapäiväiseen elämään asioiden väistelynä.

- Charlie Hebdo ei julkaise enää muhammed pilakuvia
- lastenohjelmia sensuroidaan
- Aku Ankan kantta sensuroidaan
- ranskalainen media alkaa piilottelemaan
- South Parkin jaksoa sensuroidaan
- Suomen pääministeri pyytää anteeksi yksityisen julkaisun pilakuvia
- Ranskassa perutaan tapahtumia

Näitä vastaavia löytyisi etsiessä vaikka kuinka paljon. Kyse on nyt siitä, että tähän asti pelolle on annettu liikaa tilaa ja väistelty, piilouduttu sekä sensuroitu. Hyökkäykset länsimaisia yhteiskuntia vastaan on mennyt jo niin pitkälle, että se haiseva raato on uskallettava nostaa pöydälle ja tarkasteltava tosiasioita siitä yhteiskuntajärjestelmästä, joka niitä aiheuttaa. Se yhteiskuntajärjestelmä alistaa naisia, yllyttää väkivaltaan sekä aliarvioi muita kulttuureja tarkoitusperänään valloitus (jopa aseellinen jihad islamin vahvistamiseksi) eikä rinnakkainelo.

Kirjaimellisesti "pelolle ei saa antaa valtaa", ei niin, mutta tähän asti näin on toimittu. Olisiko jo aika toimia toisin? Islamistit on kotiutettava, ei kotoutettava ja huumori, pilakuvat, lastenohjelmat sallittava, vaikka niissä käsitellään kyseisen yhteiskuntajärjestelmän uskontoa, lakia tai kulttuuria. Jos se jossain ottaa päähän, niin se on sen pään migreeni, ei länsimaisen yhteiskunnan.

Jussi Halla-aho kiinnitti asiaan huomiota jo yli kymmenen vuotta sitten. Mitä on tänä aikana tapahtunut muuta, kuin lisääntyviä islamistien terrori-iskuja?