Saapuiko ruotsalainen pyssyjengiturismi Suomeen?

Vähäiset, mutta pysäyttävät tiedot Porvoosta tuo mieleen ne sadat uutiset Ruotsista, joissa rikollisjengit ovat pitäneet paikallisia poliisiviranomaisia pilkkanaan. Ruotsin kymmenet ongelmalähiöt ovat olleet kasvupohjana tälle kasvavalle ilmiölle, johon ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta ei ole kyennyt vastaamaan. Mikä on vikana, kun heijaaminen ja monikulttuuriset kulttuuriprojektit sekä rahoitus ei tehoa jengiytymisen ilmiöille? Kuinka eriytymistä vastaan voi taistella, jos työ, koulutus ja raha ei kelpaa?

Suomen sisäministeri on poliittisilla näkemyksillään puhunut eriarvoistumisen vähentämisestä, mutta kuinka pieni Suomi voi vähentää ulkomailta tulevan rikollisuuden lisääntymistä lähiöissä? Voiko olla niin, että kun Ruotsissa paisuva ammattirikollisuus kasvaa, niin hakevatko rikolliset elintilaa elintavalleen Suomesta, kun raja on täysin auki? Toimiiko sisäministerin love & peace politiikka kansainvälisen jengirikollisuuden torjumisessa, kun kyseisen rikollisuuden raha on kasvavassa huumebisneksessä?

Poliisille rauha jo tapahtuneen tutkimukseen, mutta on hyvä muistaa, että poliisi on monilta osin täysin ylityöllistetty. Uutiset ovat kertoneet, että jopa 2000 lapsiin suuntautunutta seksirikosilmoitusta on tutkimatta ja ulkomaalaispoliisilla riittää puuhaa laittomasti maassa olevin kanssa. Samalla toimistoissa pohditaan kansanedustajien julkisia puheita. Ovatko keinot väärät, kun kansainväliseen rikollisuuteen ei monikulttuuriprojektit tehoa. Olisiko kansallisvaltioiden tehokas rajatoiminta jarruna haitalliselle kehitykselle?