Kotouttamisen vastuiden siirtyminen keskisuurille ja pienille kunnille.
Maahanmuutto on parhaimmillaan luonnollinen tapahtuma valtioiden ja kulttuurien välillä. Tällöin ihmiset liikkuvat parisuhteiden muutosten takia, kehittyvän työ- ja elinkeinoelämän tarpeiden mukaan tai palaavat synnyinmaahansa. Näin on aina tapahtunut ja tulee tapahtumaan myös jatkossakin. Erinäisistä globaaleista syistä ihmisten liikkuvuuteen on kuitenkin tullut uusia virtauksia, jotka vaikuttavat kotouttavan valtion sisäiseen taloudelliseen ja kulttuurilliseen tasapainoon.
Suomessa maahanmuuttajien työllisyystilanne ei ole kehittynyt oletetulla tavalla ja suurissa keskuksissa monet heistä ovat joutuneet käyttämään aktiivisesti sosiaalisia tukipalveluja. Tämähän ei ole ollut kotoutumisen näkökulmasta tarkoituksenmukaista, vaan on oletettu uusien kuntalaisten päätyvän rakentamaan kuntien hyvinvointia. Tätä taustaa vasten kotouttamisjärjestelmämme ei ole pystynyt luomaan olosuhteita, joissa valtaosa maahan jo muuttaneista saavuttaisivat mahdollisuuden työhön ja täysimääräiseen itsensä elättämiseen. Harmillisesti monet maahanmuuttajista ovat jääneet kotouttamiselinkeinon rattaisiin ja jääneet riippuvaiseksi näistä palveluista.
Työttömyyden lisääntyminen suurkaupungeissa on yhdessä kasvavan asuntopulan kanssa saanut valtiovallan tarjoamaan pienille kunnille houkutuksia, jolla ne osallistuisivat lisääntyvän kotouttamisen haasteiden kantamiseen. Monet itä-Suomen pienet kunnat ovatkin tarjonneet kuntapaikkoja ilman, että heillä olisi tarjota työllistymisen edellytyksiä. Samaisilla kunnilla tulee kuitenkin tulevaisuudessa olemaan suuret taloudelliset haasteet vanhustenhoidon sekä perusterveyshuollon järjestämisessä.
Onko mahdollisuuksien tarjoamisessa tullut järkevä raja toistaiseksi vastaan? Työmarkkinat eivät vedä ja asuinpaikkaperusteinen sosiaaliturva nitisee liitoksissaan.
7.3.2016 Oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden muuttoa pääkaupunkiseudulle vaikeutetaan, kertoo Yle.