Karjalaisessa on viime päivinä otettu ahkerasti kantaa kiintiöpakolaismäärien kasvattamisesta Suomessa. On faktaa, että Suomen vastaanottama pakolaiskiintiö 750 on pieni, mutta lähes yhtä pieni se on vaikka se olisi nolla tai 7500, sillä pakolaisia on maailmassa lähemmäs 70 miljoonaa ja juuri julkaistun tutkimuksen mukaan noin 350 miljoonaa lasta asuu konfliktialueiden vaikutuspiirissä (Pelastakaa Lapset raportti 2018).
Suomen ottaessa vuodessa 750 kiintiöpakolaista, niin siihen prosessiin käytetyn ajan, valmistelun ja rahoituksen aikana on syntynyt moninkertainen määrä uusia pakolaisia maailmalla. Tämä aika, vaiva ja raha tulisi käyttää ennaltaehkäiseviin prosesseihin ja tukeen sinne missä todellinen ongelma on eli kriisien lähialueille. Tästä keskusteltaessa tulee kanssakeskustelijalta erittäin usein vastaan lausahdus ”no pääsevät edes he Suomeen”, joka on mielestäni suorastaan vastuun pakoilua ja tosiasioiden kieltämistä. Kyseisessä vuoropuhelussa seuraavaksi alkaisi keskustelu missä autetaan, joka monesti kääntyy tilaan, jossa resurssiauttaminen (raha) on kuin polttaisi kynttilää kahdesta päästä eli maailmalla ja täällä kotimaassa. Esimerkiksi Tanska teki päätöksen, etteivät ota kiintiöpakolaisia suuresta turvapaikanhakijamäärästä johtuen.
Sosiaali- ja terveysministeriön joulukuussa julkaiseman raportin mukaan ”kymmenen vuoden maassa asumisen jälkeen alhaisimmat työllisten osuudet olivat Afrikasta ja Lähi-idästä saapuneilla 18–64-vuotiailla maahanmuuttajilla, joista vain noin 40 % oli työllisiä.” Joten kansallinen hyvän tahdon työ ei ole oikea hyvän tahdon työ, sillä kotimassaan suutari olisi tilanteen rauhoituttua taas työssä oleva suutari.
Eliitti aloittakaa auttaminen ensin Suomesta. Esimerkiksi Karjalainen ja yritysrypäs voisi alkaa sponsoroimaan ruokapalvelun vapaaehtoisten polttoainekuluja, he kun ajavat ruokaa kaupoista jakopaikalle sekä kuljettavat ruokasäkkejä ihmisten kotiin sosiaalipalveluiden ohjeistuksen mukaan, kun yhteiskunnalla ei siihen ole varaa. Viedään sen jälkeen tarkkaan suunniteltu apu 350 miljoonalle naiselle ja lapselle konfliktialueiden vaikutuspiiriin.