Miten meidän pienet versot kasvavat?

Huomattava määrä varhaiskasvatusikäisiä lapsia jonottaa tai kaipaa yhteiskunnan eriasteisia tukimuotoja. Vastaavasti huomattava määrä lapsia on jo tukiverkostojen piirissä, jotka ovat hoitavia, ennaltaehkäseviä tai sosiaalista kasvua tukevia. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tukea kaipaavien lasten määrä on tasaisesti kasvava ja syy-yhteys lapsiperheiden heikkoon tulotasoon alueellisesti on ilmeinen. Samanaikaisesti valtiovalta ja kunnat heikentävät lapsiperheille tärkeitä tukia useissa eri muodoissa.

Terapioiden ja muun kasvatuksellisen tuen tehokkuus on mielestäni kiistämätön ja moni lapsi ponnistaa niiden avulla kasvun sekä kehityksen tieltä aktiivikansalaisia tuottavalle opimisen tielle. Tämä tie on toistaiseksi turvaisa ja hyvää tukea tarjoava oppivelvollisuuden valtatie, mutta se paine, joka koulumaailman harteille annetaan on jo valtaisa koetellen henkilöstön resursseja suuresti.

Mielestäni yksi tärkeä lenkki kasvavan lapsen tieltä puuttuu, nimittäin vanhemmille tarjottavat tuet sekä palvelut. Valitettavasti monen tukea tarvitsevan lapsen ja nuoren taustalta löytyy kodin jaksamisen puute. Myös aikuisilla elämäntilanteet vaihtelevat ja niiden aiheuttamat turvattomuuden tunteet siirtyvät helposti lapseen. Usein ongelmatilanteissa lapsi saa tukea, mutta se varsinainen syy eli hänen kasvunsa tärkein tukihenkilö jää ilman riittävää tukea. Aikuiselle tarvittava tuki olisi usein lyhytkestoista  mahdollisesti kotiin tarjottavaa tukea, jotta vanhemmalle jäisi aikaa tukea lapsensa kehitystä. Moni aikuinen tarvitsisi kriisitilanteen jälkeen tukea elämän arjen uudelleen käynistämiseen. Tämän tuen saavuttaminen vaatisi mielestäni muutoksia lainsäädäntöön ja korvauskäytänteisiin, sillä kotiin tarjottava tukipalvelu on taatusti edullisempaa, kuin hoidolliset, terapeuttiset ja sosiaaliset kuntoutuspalvelut, joilla korvataan yksinkertaisesti kotiin tarjottavan tuen puute.  

   
Mie ite ;-)

Globalisaation kantapäillä

Maailman talouden globalisoituessa muodostuu monikerroksisia tapahtumaketjuja, jotka vaikuttavat suuresti ihmisten elämään. Talouden hyvän jakautuessa maailmassa yhä laajemmalti syntyy kuitenkin paikallisia kerrostumia, jotka eriarvoistavat ihmisiä.

Perinteinen pohjoismainen hyvinvointivaltio on joutunut muutoksen kouriin, josta ei nykyratkaisuilla vaikuta olevan ulospääsyä. Vapaa talouden ja ihmisten liikkuminen saa aikaan liikkeen, jossa työ karkaa toisaalle ja työstä haaveilevia saapuu paremman elintason toiveissa. Tästä syntyykin helposti sellainen kuva, että nykyinen talouden ja liikkuvuuden globalisaatio on hyvinvointiyhteiskuntaa heikentävää. Vastapainona on globaalin tiedonvälityksen kehittyminen, mutta se ei pysty paikkaamaan hyvinvointivaltiolle osuvien rasitteiden määrää.

Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa tämä tarkoittaa suurta työttömyyttä ja sosiaalisia haasteita. Yksittäiselle työttömälle saattaisikin olla järkevintä muuttaa alueille, josta mahdollisesti saisi töitä. Tämä olisi yksilölle ja hetkellisesti kunnalle hyvä ratkaisu, mutta ympäröivälle talousalueelle tekijä, joka siirtäisi rahavirtoja edelleen toisaalle vähentäen yritysten työvoimatarvetta. Muuttoliike pienentäisi kunnan asukaslukua aiheuttaen mahdollisesti epäsuotuisan kehityskierteen.

Yhtenä ratkaisuna saattaisi olla täysin uudenlaisten, edullisten ja pienikokoisten asuntojen kehittäminen, jolloin itse asumisesta yksittäinen asuja maksaisi vähemmän ja varoja jäisi enemmän paikallisten palveluiden käyttämiseen. Tämä palveluiden käytön lisääntyminen mahdollisesti lisäisi alueellista työllisyyttä, ilman että esim. asumistukien virta hukkuisi pääomien taskuun. Lisäksi yksinasuvien määrän lisääntyessä, pieni koti, pienillä kustannuksilla antaisi turvallista tulevaisuuteen tähtäävää asumisen tunnetta.