Maailman talouden globalisoituessa muodostuu monikerroksisia tapahtumaketjuja, jotka vaikuttavat suuresti ihmisten elämään. Talouden hyvän jakautuessa maailmassa yhä laajemmalti syntyy kuitenkin paikallisia kerrostumia, jotka eriarvoistavat ihmisiä.
Perinteinen pohjoismainen hyvinvointivaltio on joutunut muutoksen kouriin, josta ei nykyratkaisuilla vaikuta olevan ulospääsyä. Vapaa talouden ja ihmisten liikkuminen saa aikaan liikkeen, jossa työ karkaa toisaalle ja työstä haaveilevia saapuu paremman elintason toiveissa. Tästä syntyykin helposti sellainen kuva, että nykyinen talouden ja liikkuvuuden globalisaatio on hyvinvointiyhteiskuntaa heikentävää. Vastapainona on globaalin tiedonvälityksen kehittyminen, mutta se ei pysty paikkaamaan hyvinvointivaltiolle osuvien rasitteiden määrää.
Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa tämä tarkoittaa suurta työttömyyttä ja sosiaalisia haasteita. Yksittäiselle työttömälle saattaisikin olla järkevintä muuttaa alueille, josta mahdollisesti saisi töitä. Tämä olisi yksilölle ja hetkellisesti kunnalle hyvä ratkaisu, mutta ympäröivälle talousalueelle tekijä, joka siirtäisi rahavirtoja edelleen toisaalle vähentäen yritysten työvoimatarvetta. Muuttoliike pienentäisi kunnan asukaslukua aiheuttaen mahdollisesti epäsuotuisan kehityskierteen.
Yhtenä ratkaisuna saattaisi olla täysin uudenlaisten, edullisten ja pienikokoisten asuntojen kehittäminen, jolloin itse asumisesta yksittäinen asuja maksaisi vähemmän ja varoja jäisi enemmän paikallisten palveluiden käyttämiseen. Tämä palveluiden käytön lisääntyminen mahdollisesti lisäisi alueellista työllisyyttä, ilman että esim. asumistukien virta hukkuisi pääomien taskuun. Lisäksi yksinasuvien määrän lisääntyessä, pieni koti, pienillä kustannuksilla antaisi turvallista tulevaisuuteen tähtäävää asumisen tunnetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti