Suomalaisuus muuttuu jatkuvasti, mutta mihin suuntaan? Todennäköisesti irakilainen ei halua olla suomalainen suomalaisilla perinteillä. Hän haluaa olla suomalainen irakilaisilla perinteillä. Henkilökohtaisesti taas en halua suomalaisena irakilaisia perinteitä, sillä en koe sitä merkitylliseksi tai perinteiseksi. Perinteet taas luovat turvallisia arvoja yksilön elämään.
Monikulttuuristamisessa törmätään kyseiseen ongelmaan, jossa kulttuurit ja arvot törmäävät. Tätä tapahtuu niin avioliitoissa, kuin myös asuinalueiden valinnassa. Me "suomalaiset" hakeudumme sinne, missä on itseä miellyttävät arvot eli segrekaation polttoainetta. Eli koko monikulttuuri olisi tällöin turha prosessi, sillä se synnyttää kasvavaa eriytymistä ja kaipuuta kaltaisten pariin.
Taas, jos monikulttuuri voisi muotoutua yhtenäiskulttuuriksi, niin silloin siitä muodostuu yksi monokulttuurinen arvo, joka on samankaltainen lähes kaikissa läntisissä suur- ja keskikokoisissa kaupungeissa. Mitä järkeä silloin koko monikuttuurissa olisi?
Eikö järkevintä ole kansalliset valtiot ja niiden välinen kulttuurivaihto? Maan sisäiset eroavaisuudet ja niiden välinen kultturivaihto, kuin väkisin ja keinotekoisesti rakennettu monikulttuurisuus, josta oikeastaan kukaan ei saa hyvinvointia sekä turvallisuutta irti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti