Suurkunta ruusuiseen uneen.
Viiden kunnan virkahaltijat laativat ennustuksen, jolla velho-kettu repolainen loitsusi suurkuntaa kuntien hallitsijoille. Tuli peljätty ennustuksen aika, mutta kas ihmettä, suurkunta vaipuikin ruusuiseen uneen. Seurasi siitä suurta itkua, porua, riemua ja hämmennystä, kun aikaisemmin kuntalaisten uskoa oli koeteltu tietäjien sekä narrien avulla.
Unessa oli järvi, jonka luona polvi kipuili ja se sai osakseen kasvavan polven vanhoja tyylikkäitä vanhuksia käsi kruunuvoudin kukkarolla. Liperi eli lipstikka ei tiennyt kasvaako myllyllä vai kirkolla ja viinitkin kaatuivat siinä hötäkässä järveen. Lahden rannalla kontio istui mietti mistä tänne pesää rakentavia löytyisi, kun vieressä vielä suksiltakin ammutaan. Naapurustossa olevan jokisuiston alueella ei edes päiväkodin paikkaa löytyisi, mutta iloisesti jokisuiston lapset yhdistelivät koulu- ja sienestysmatkan. Kaukaa kuului kummulta kuminaa.
Niin nukkui suurkunta unta ja talouden orjantappurat kirivät rakenteiden ylle. Odottamaan sitä yhdistävää prinssiä, joka pussaisi miekkaleijonan suudelmalla kuntalaiset hereille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti