Vuonna 1991 vietin perhejuhlaa eräässä pienehkössä hotellissa Kontiolahdella. Juhlan välillä ovelta kävi uteliaana kurkkimassa eksoottisia kavereita eräästä Itä-Afrikan valtiosta, josta olivat kuulemma joutuneet poistumaan vastentahtoisesti. Kaikki perhejuhlijat suhtautuivat heihin avoimin mielin ja ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja ja asenteita. Juhlat olivatkin erityisen mukavat ja muistokuvat niistä hienoja.
Vain muutamaa vuotta myöhemmin Joensuussa pamahti. Tukkansa liian hyvin ajelleet nuoret herrat oloittivat typerän väkivallankierteen leppoisan pikkukaupungin kaduilla. Kaupunkilaiset viranomaisten johdolla ryhtyivät yhtenäiseen rintamaan marssikenkäisten hölmöilyjä vastaan ja tilanne rauhoittui. Se typeryys kuitenkiin huomattiin valtakunnallisesti, jonka johdosta Joensuu muistetaan tänäkin päivänä monissa piireissä skinien kaupunkina.
Nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, globaalin liikkuvuuden kriittisyys on lisääntynyt Suomessa huomattavasti. Samoin on myös lisääntynyt globaalin liikkuvuuden tiettyjen piirteiden kriittinen tutkiskelu. Vastauksiksi on tarjottu ennakkoluuloja sekä tietämättömyyttä. Minulla herää kysymys, miksi ennakkoluulottomat ja avoimet ihmiset ovat vuosikymmenten kokemusten jälkeen alkaneet tutkiskelemaan globaalia liikehdintää kriittisesti? Voisiko varautuneisuus ja kriittisyys lisääntyä kokemusten kautta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti