Evakot vs. turvapaikanhakijat

Suomen medioissa on ollut yltiöpäistä innokkuutta vertailla evakoiden asuttamista ja tilannetta suhteessa turvapaikanhakijoiden pyrkimyksiin. Mielestäni nämä ovat lähtökohdiltaan hyvin erilaiset tilanteet, koska:

Turvapaikanhakija (T)   -  Evakko (E)

T Ei Suomen kansalainen                        
E Suomen kansalainen

T Ei osaa paikallista kieltä                                    
E puhuu suomen kieltä

T Saapumisen syy avoin. (vain 15% pakolaisia)                          
E Pakeni Suomen alueelle tullutta valloittajaa (Lapinsodassa palasi takaisin kotiin)

T Ammattitaito ei yhteensopiva säädöksiin                  
E Pystyi harjoittamaan lähes heti ammattia (maanviljelys jne.)

T Ei tule lähialueilta                                  
E Pysyi kotimaassaan

T Raskaat ja kalliit kotouttamistoimet                
E Omasi valmiiksi kotoutumisen vaadittavat taidot ja tiedot                                                                          

Evakoiden asuttamisesta kannattaa kuitenkin viedä oppia kriisien lähialueille. Esim. Turkki on avainasemassa syyrialaisten pakolaisten kohdalta, Irak irakilaisten ja Somalia tai Somalimaa somalialaisten kohdalta. Presidentti Niinistö olikin asiassa oikeilla linjoilla. Asuttaminen tulee suorittaa lähialueille, näin kieli, kulttuuri ja muut tukevat tekijät ovat valmiiksi kohdillaan. Kotoutuminen siis helpottuisi.

Maailma ja etenkin Suomi on hyvin erilainen nyt, kuin esim. suomalaisten evakoiden liikkeelläolon aikaan. Suomessa ei töitä ole ja monet ammatit vaativat laaja-alaista koulutusta. Ohuen osaamistason vaativia aputöitä ei ole ja näin yhteiskunta joutuu maksamaan saapuman kustannukset. Myös raskaaseen kotouttamiseen kuluu voimavaroja, jotka ovat pois muusta yhteiskunnan järkevästä toiminnasta ilman, että kotouttamisen tehokkuutta seurattaisiin.

Missä turvapaikanhakijan olisi hyvä olla?

Missä turvapaikanhakijan olisi hyvä olla?

Suomi on nyt saanut osakseen suuren määrän turvapaikanhakijoita ja vaikuttaa siltä, että määrät ovat EU:n sekavan politiikan takia edelleen kasvavia. Ihmisten liikkeellelähtö johtuu monista erilaisista syistä, kuten unelmista, vääristä Euroopasta annetuista mielikuvista, oman talouden kohottamisesta sekä siitä tärkeimmästä eli oikeasta turvan ja suojelun tarpeesta. Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan 2014 Suomeen jätettiin 3706 turvapaikkahakemusta, joista turvapaikka myönnettiin 501 tapauksessa. Kokonaisuutena 1346 henkilöä sai myönteisen päätöksen maassa oleskeluun, joten turvapaikkahakemuksista yli puolet raukeaa, hylätään tai ovat Dublinin sopimuksen mukaisesti tehty väärään maahan. Varsinaisen ensisijaisen turvapaikan saavuttaa hakemuksista vain noin 15-20% hakemuksista.

Nykyisessä suomalaisessa turvapaikka- ja pakolaiskeskustelussa unohtuu eräs tärkeä kysymys, missä pakolaisaseman tarvitsevan on niin hyvä olla, että kotiutuminen onnistuu? Onko Euroopan laajuisessa turvapaikkapolitiikassa sittenkin järkevämpää panostaa olosuhteiden kehittämiseen kriisien lähialueille? Mitkä taas ovat ne tekijät, jotka tuottavat turvastatuksen saaneen ja suomalaisten olon hyväksi Suomessa? Juukaan suunnitellaan pakolaisten vastaanottamista ja Lieksassa on akuutti kotouttamisen haaste päällä. Ovatko nämä kohteet oikeita ratkaisuja vai oikein vääriä ratkaisuja? Kotiutuvatko saapujat onnellisiksi aktiivisiksi paikkakuntalaisiksi, vai katoavat kohta suurkaupunkien suojiin? Turva ja kotouttaminen tulisi tehdä siellä, missä on realistiset resurssit kotoutujan mahdollisuuksista katsottuna. Me emme voi niitä keinotekoisesti luoda ja ajatella meidän suunnitelman olevan hyvä, sillä turvan tarpeen saavutettuaan ihmisellä on tarve mennä elämässä eteenpäin ja kehittyä sekä kehittää kulttuuriaan.

Sampsa Jääskeläinen
Joensuun kaupunginvaltuutettu (ps.)