Suomi on nyt saanut osakseen suuren määrän turvapaikanhakijoita ja vaikuttaa siltä, että määrät ovat EU:n sekavan politiikan takia edelleen kasvavia. Ihmisten liikkeellelähtö johtuu monista erilaisista syistä, kuten unelmista, vääristä Euroopasta annetuista mielikuvista, oman talouden kohottamisesta sekä siitä tärkeimmästä eli oikeasta turvan ja suojelun tarpeesta. Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan 2014 Suomeen jätettiin 3706 turvapaikkahakemusta, joista turvapaikka myönnettiin 501 tapauksessa. Kokonaisuutena 1346 henkilöä sai myönteisen päätöksen maassa oleskeluun, joten turvapaikkahakemuksista yli puolet raukeaa, hylätään tai ovat Dublinin sopimuksen mukaisesti tehty väärään maahan. Varsinaisen ensisijaisen turvapaikan saavuttaa hakemuksista vain noin 15-20% hakemuksista.
Nykyisessä suomalaisessa turvapaikka- ja pakolaiskeskustelussa unohtuu eräs tärkeä kysymys, missä pakolaisaseman tarvitsevan on niin hyvä olla, että kotiutuminen onnistuu? Onko Euroopan laajuisessa turvapaikkapolitiikassa sittenkin järkevämpää panostaa olosuhteiden kehittämiseen kriisien lähialueille? Mitkä taas ovat ne tekijät, jotka tuottavat turvastatuksen saaneen ja suomalaisten olon hyväksi Suomessa? Juukaan suunnitellaan pakolaisten vastaanottamista ja Lieksassa on akuutti kotouttamisen haaste päällä. Ovatko nämä kohteet oikeita ratkaisuja vai oikein vääriä ratkaisuja? Kotiutuvatko saapujat onnellisiksi aktiivisiksi paikkakuntalaisiksi, vai katoavat kohta suurkaupunkien suojiin? Turva ja kotouttaminen tulisi tehdä siellä, missä on realistiset resurssit kotoutujan mahdollisuuksista katsottuna. Me emme voi niitä keinotekoisesti luoda ja ajatella meidän suunnitelman olevan hyvä, sillä turvan tarpeen saavutettuaan ihmisellä on tarve mennä elämässä eteenpäin ja kehittyä sekä kehittää kulttuuriaan.
Sampsa Jääskeläinen
Joensuun kaupunginvaltuutettu (ps.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti