Kahden valtuustoaloitteen päivä :-)

Valtuustoaloite                                                               25.8.2014

Parkour on 1980-luvulla Ranskassa kehitetty liikuntalaji, jossa pyritään innovatiiviseen ja sulavaan liikkeeseen. Laji on helposti kaupunkiympäristöön sopiva sekä lapsia ja nuoria edullisesti liikuttava. Lajia voidaan harrastaa ilman suuria harrastusmaksuja, joten sopii hyvin monelle vähävaraiselle lapsiperheelle, joita on Joensuun seutukunnalla huomattavasti. Parkour on myös ollut toimintamuotona Joensuun nuorisopalveluiden erityisnuorisotyössä. Me allekirjoittaneet esitämme, että Joensuun kaupunki perustaa parkouriin sopivan harjoitusalueen tai puiston. Tällainen sopisi hyvin esim. skeittipuiston läheisyyteen. Hyviä esimerkkejä toimivasta puistosta voi hakea Jyväskylästä, jossa on parkour akatemia ja Jyväskylän kaupunki on panostanut lajin harrastusmahdollisuuksiin avarakatseisesti. Puiston perustamisessa tulisi kuulla myös paikallisia harrastajia. Puiston yhteyteen voisi myös kehittää boulderointiradan kiipeilijöille. Joensuussa 25.8.2014

Ja sitten vielä toinen


Valtuustoaloite                                                               25.8.2014

Järvilohelle mahdollisuus lemmenpaikkaan.   
Utran koskialue olisi mahdollinen lisääntymisalue järvilohelle, joka on kärsinyt Pielisjoen patoamisesta. Koskialueen virtauksia uudelleen muokkaamalla olisi mahdollista kehittää alueen kalastusmatkailua sekä edelleen rikastaa joen virkistyskäyttöä. Kyseinen koskialue on ainut alue, joka on vielä vapaana vaelluskalojen nousureitillä.

Me allekirjoittaneet esitämme, että kyseisen koskialueen kehittämistä kutualueena tarkastellaan ja mahdollisuuksien mukaan aletaan toimenpiteisiin, joilla vaelluskalat pääsisivät pesintäpuuhiin.

Joensuussa 25.8.2014

Päivän SOTELOT. (Käyttäjän maltti?)

Tuli istuttua tänään muutamia tunteja sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Taas näyttää siltä, että ylitystä pukkaa taloudessa ja tietenkin niillä perinteisillä syillä.

Kuitenkin on hyvä muistaa, että ongelmista huolimatta meillä on vielä aika hyvä ja ammattitaitoinen terveydenhoitohenkilöstö, joka tekee työtään hyvin. Minun on suorastaan pakko muistella kesäisiä kokemuksia, kun aamu kahdeksalta soittelin lääkäriin aikaa kovan korvasäryn takia, ja mitä ihmettä,  jo kymmeneltä minulla oli resepti kädessä. Näin iloisesti siis perusterveydenhuollon puolella.

Sama koskee myös erikoissairaanhoitoa. Toimenpiteet sujuvat rivakasti sekä ammattitaidolla. Kokonaisuutena sote on kuitenkin sellainen savotta, ettei siellä täydellisyyteen koskaan päästä. Ehkäpä malttia tarvitaankin juuri meiltä käyttäjiltä?

Mie ite.

Jokisuistossa rakennettu

Rakentajan satu

Olipa kerran kolme pientä porsasta, jotka perustivat kylän jokisuistoon. Veli Ponteva perusti autotalon, Veli Viulu perusti sairaalan ja veli Huilu päiväkodin ja koulun. Koska joen suistossa säät olivat mitä olivat päätti Veli Ponteva rakentaa autotalon käytännölliseksi ja kestäväksi hyvän kiinteistönvalvonnan kanssa. Veli Viulu rakensi sairaalan kuivalle  ja korkealle paikalle, jottei sateen huuhdevedet pääse yllättämään. Veli Huilu taas rakensi kiireellä syksyn jo saavuttua ja kreikkalaisen arkkitehdin suosittelemana päiväkodin ja koulun.   

Niin syveni syys ja puhkui pohjoinen tuuli, josta lähiseudulla asuva Kostamolan Matti oli rakentajia varoittanut. Tukeva autotalo kesti tuulen ja kiinteistönvalvonta huomasi kosteuden levinneen ja korjasi ongelman. Sairaala hyvällä paikalla säilyi pahimmalta ja vauriot korjautuivat päivitysremontin yhteydessä. Mutta Veli Huilun päiväkoti ja koulu vaan jatkoi toimintaa, koska lasten käyttämiä rakennuksia ei valvottu, eikä muutosrakennettu ajanmukaiseksi. Näin ne romahtivat kostean puhurin vuoksi kasaan jo yhden ikäpolven aikana.

Päivitys 20.9.2014 Karjalaisen julkaisu

Peruskoulutuksen haasteista globaalisoituvassa maailmassa.

Synnyinvuotenani1970 Suomessa syntyi 64 559 lasta ja vastaavasti 2007 syntyi 58 729 lasta. Vuonna 2007 syntyneet lapset ovat juuri aloittaneet koulunkäyntinsä ja astelevat opitun tiedon tielle. Tänä vuonna koulunkäyntinsä aloittaa kuitenkin noin 60 500 lasta, joten ulkosyntyneiden tms. osuus on pyöreästi 2000 koulunaloittajaa suurempi, kuin valtakunnassa syntyneiden. 

Samalla on uutisoitu koulujen "eriytymisestä", jolloin vanhemmat yhdessä oppilaan kanssa valitsevat mieluisimman oppimisympäristön lähinnä opetuksen sisältöjen kanssa. Tämä tuntuu järkevältä, koska yhteiskuntamme tarvitsee tulevaisuudessa eri alojen osaajia. Tulevaisuuden opetussuunnitelmissa tulisikin määritellä mikä on tulevaisuuden peruskoululaisen perusopetuksen perustaso, jota sitten korostetaan eriasteisilla erikoistumisilla. Mielestäni tasapäistämisen aikakausi on ohi. Omana peruskouluaikanani käytössä olleet tasokurssit olivat hyvä asia, koska rinnalla oli kuitenkin mahdollisuus parantaa numeroita ja osaamistasoa esim. kymppiluokilla.

Kun tänään katsoo 18-24 vuotiaiden miesten työllisyys / työttömyysastetta, niin ei voi välttyä ajatukselta, että nykyinen peruskoulujärjestelmä tasapäistää liikaa. Vuosina 1990 - 1996 välillä syntyneet elivät ensin laman lapsina ja sitten voimakkaan nousukauden aikaa, jolloin tavaraa suorastaan taivaasta tipahteli. Unohtuiko tässä vaiheessa ajatus siitä mitä on oppimisen työ tai mitä on tehtävä unelmien saavuttamisen eteen? Näen niin, että esim. peruskoulun 3-6 vuodessa suorittanut ei millään voi omata samaa tiedollis-taidollista pohjaa, kuin peruskoulun yhdeksässä vuodessa suorittanut. Moni kulttuuriin ja suomalaiseen yhteiskuntaan kasvattava vaihe on jäänyt välistä ja tulee vastaan kiihtyvässä kehityksessä luoden monikerroksista yhteiskuntaa, jossa kerrosten välillä on todennäköisesti kitkaa.  

Miten meidän pienet versot kasvavat?

Huomattava määrä varhaiskasvatusikäisiä lapsia jonottaa tai kaipaa yhteiskunnan eriasteisia tukimuotoja. Vastaavasti huomattava määrä lapsia on jo tukiverkostojen piirissä, jotka ovat hoitavia, ennaltaehkäseviä tai sosiaalista kasvua tukevia. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tukea kaipaavien lasten määrä on tasaisesti kasvava ja syy-yhteys lapsiperheiden heikkoon tulotasoon alueellisesti on ilmeinen. Samanaikaisesti valtiovalta ja kunnat heikentävät lapsiperheille tärkeitä tukia useissa eri muodoissa.

Terapioiden ja muun kasvatuksellisen tuen tehokkuus on mielestäni kiistämätön ja moni lapsi ponnistaa niiden avulla kasvun sekä kehityksen tieltä aktiivikansalaisia tuottavalle opimisen tielle. Tämä tie on toistaiseksi turvaisa ja hyvää tukea tarjoava oppivelvollisuuden valtatie, mutta se paine, joka koulumaailman harteille annetaan on jo valtaisa koetellen henkilöstön resursseja suuresti.

Mielestäni yksi tärkeä lenkki kasvavan lapsen tieltä puuttuu, nimittäin vanhemmille tarjottavat tuet sekä palvelut. Valitettavasti monen tukea tarvitsevan lapsen ja nuoren taustalta löytyy kodin jaksamisen puute. Myös aikuisilla elämäntilanteet vaihtelevat ja niiden aiheuttamat turvattomuuden tunteet siirtyvät helposti lapseen. Usein ongelmatilanteissa lapsi saa tukea, mutta se varsinainen syy eli hänen kasvunsa tärkein tukihenkilö jää ilman riittävää tukea. Aikuiselle tarvittava tuki olisi usein lyhytkestoista  mahdollisesti kotiin tarjottavaa tukea, jotta vanhemmalle jäisi aikaa tukea lapsensa kehitystä. Moni aikuinen tarvitsisi kriisitilanteen jälkeen tukea elämän arjen uudelleen käynistämiseen. Tämän tuen saavuttaminen vaatisi mielestäni muutoksia lainsäädäntöön ja korvauskäytänteisiin, sillä kotiin tarjottava tukipalvelu on taatusti edullisempaa, kuin hoidolliset, terapeuttiset ja sosiaaliset kuntoutuspalvelut, joilla korvataan yksinkertaisesti kotiin tarjottavan tuen puute.  

   
Mie ite ;-)

Globalisaation kantapäillä

Maailman talouden globalisoituessa muodostuu monikerroksisia tapahtumaketjuja, jotka vaikuttavat suuresti ihmisten elämään. Talouden hyvän jakautuessa maailmassa yhä laajemmalti syntyy kuitenkin paikallisia kerrostumia, jotka eriarvoistavat ihmisiä.

Perinteinen pohjoismainen hyvinvointivaltio on joutunut muutoksen kouriin, josta ei nykyratkaisuilla vaikuta olevan ulospääsyä. Vapaa talouden ja ihmisten liikkuminen saa aikaan liikkeen, jossa työ karkaa toisaalle ja työstä haaveilevia saapuu paremman elintason toiveissa. Tästä syntyykin helposti sellainen kuva, että nykyinen talouden ja liikkuvuuden globalisaatio on hyvinvointiyhteiskuntaa heikentävää. Vastapainona on globaalin tiedonvälityksen kehittyminen, mutta se ei pysty paikkaamaan hyvinvointivaltiolle osuvien rasitteiden määrää.

Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa tämä tarkoittaa suurta työttömyyttä ja sosiaalisia haasteita. Yksittäiselle työttömälle saattaisikin olla järkevintä muuttaa alueille, josta mahdollisesti saisi töitä. Tämä olisi yksilölle ja hetkellisesti kunnalle hyvä ratkaisu, mutta ympäröivälle talousalueelle tekijä, joka siirtäisi rahavirtoja edelleen toisaalle vähentäen yritysten työvoimatarvetta. Muuttoliike pienentäisi kunnan asukaslukua aiheuttaen mahdollisesti epäsuotuisan kehityskierteen.

Yhtenä ratkaisuna saattaisi olla täysin uudenlaisten, edullisten ja pienikokoisten asuntojen kehittäminen, jolloin itse asumisesta yksittäinen asuja maksaisi vähemmän ja varoja jäisi enemmän paikallisten palveluiden käyttämiseen. Tämä palveluiden käytön lisääntyminen mahdollisesti lisäisi alueellista työllisyyttä, ilman että esim. asumistukien virta hukkuisi pääomien taskuun. Lisäksi yksinasuvien määrän lisääntyessä, pieni koti, pienillä kustannuksilla antaisi turvallista tulevaisuuteen tähtäävää asumisen tunnetta.  

Olen jälleen ehdokkaana.

Olen ehdokkaana Pohjois-Karjalan Perussuomalaisten piirin äänestyksessä, jossa valitaan eduskuntavaaliehdokkaita vuodelle 2015.

Olen ammatiltani musiikkiterapeutti ja koulutukseltani sosionomi (AMK). Työuraa olen tehnyt pääsääntöisesti varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja nuorisotyön parissa. Omaan myös työkokemusta hoitoalalta (lähihoitaja). Harrastuksiani ovat musiikki sekä jalkapallo, jotka jakaantuvat bänditoimintaan ja juniorivalmennukseen. 

Politiikan puolelta koen tärkeäksi Pohjois-Karjalan laaja-alaisen kehittämisen ja edunvalvonnan. 
Globaalissa maailmantilanteessa suomalaisten etujen puolustaminen on ensiarvoisen tärkeää. 
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää työvoimapolitiikkaan ja pyrkiä parantamaan Pohjois-Karjalan työllisyystilannetta, jonka keskuskaupunkina Joensuu on.  Sosiaali- ja terveysalan haasteet vaativat kansan monikerroksisen keskusteluyhteyden ja näiden verkostojen luomisessa olen hyvä. Myös maahanmuutopolitiikan prosessien kriittinenkin arviointi on merkityksellistä. Tahdon kehittää suomalaisille turvallisuuden tunnetta yhdessä tuottavan ja työllistävän politiikan avulla ja koko elämänkaaren alueelta.