Perhejuhlan tuntua?

Vuonna 1991 vietin perhejuhlaa eräässä pienehkössä hotellissa Kontiolahdella. Juhlan välillä ovelta kävi uteliaana kurkkimassa eksoottisia kavereita eräästä Itä-Afrikan valtiosta, josta olivat kuulemma joutuneet poistumaan vastentahtoisesti. Kaikki perhejuhlijat suhtautuivat heihin avoimin mielin ja ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja ja asenteita. Juhlat olivatkin erityisen mukavat ja muistokuvat niistä hienoja.

Vain muutamaa vuotta myöhemmin Joensuussa pamahti. Tukkansa liian hyvin ajelleet nuoret herrat oloittivat typerän väkivallankierteen leppoisan pikkukaupungin kaduilla. Kaupunkilaiset viranomaisten johdolla ryhtyivät yhtenäiseen rintamaan marssikenkäisten hölmöilyjä vastaan ja tilanne rauhoittui. Se typeryys kuitenkiin huomattiin valtakunnallisesti, jonka johdosta Joensuu muistetaan tänäkin päivänä monissa piireissä skinien kaupunkina.

Nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, globaalin liikkuvuuden kriittisyys on lisääntynyt Suomessa huomattavasti. Samoin on myös lisääntynyt globaalin liikkuvuuden tiettyjen piirteiden kriittinen tutkiskelu. Vastauksiksi on tarjottu ennakkoluuloja sekä tietämättömyyttä. Minulla herää kysymys, miksi ennakkoluulottomat ja avoimet ihmiset ovat vuosikymmenten kokemusten jälkeen alkaneet tutkiskelemaan globaalia liikehdintää kriittisesti? Voisiko varautuneisuus ja kriittisyys lisääntyä kokemusten kautta?

Kotouttaminen yhä pienempien kuntien vastuulle?

Kotouttamisen vastuiden siirtyminen keskisuurille ja pienille kunnille.

Maahanmuutto on parhaimmillaan luonnollinen tapahtuma valtioiden ja kulttuurien välillä. Tällöin ihmiset liikkuvat parisuhteiden muutosten takia, kehittyvän työ- ja elinkeinoelämän tarpeiden mukaan tai palaavat synnyinmaahansa. Näin on aina tapahtunut ja tulee tapahtumaan myös jatkossakin. Erinäisistä globaaleista syistä ihmisten liikkuvuuteen on kuitenkin tullut uusia virtauksia, jotka vaikuttavat kotouttavan valtion sisäiseen taloudelliseen ja kulttuurilliseen tasapainoon.

Suomessa maahanmuuttajien työllisyystilanne ei ole kehittynyt oletetulla tavalla ja suurissa keskuksissa monet heistä ovat joutuneet käyttämään aktiivisesti sosiaalisia tukipalveluja. Tämähän ei ole ollut kotoutumisen näkökulmasta tarkoituksenmukaista, vaan on oletettu uusien kuntalaisten päätyvän rakentamaan kuntien hyvinvointia. Tätä taustaa vasten kotouttamisjärjestelmämme ei ole pystynyt luomaan olosuhteita, joissa valtaosa maahan jo muuttaneista saavuttaisivat mahdollisuuden työhön ja täysimääräiseen itsensä elättämiseen. Harmillisesti monet maahanmuuttajista ovat jääneet kotouttamiselinkeinon rattaisiin ja jääneet riippuvaiseksi näistä palveluista.

Työttömyyden lisääntyminen suurkaupungeissa on yhdessä kasvavan asuntopulan kanssa saanut valtiovallan tarjoamaan pienille kunnille houkutuksia, jolla ne osallistuisivat lisääntyvän kotouttamisen haasteiden kantamiseen. Monet itä-Suomen pienet kunnat ovatkin tarjonneet kuntapaikkoja ilman, että heillä olisi tarjota työllistymisen edellytyksiä. Samaisilla kunnilla tulee kuitenkin tulevaisuudessa olemaan suuret taloudelliset haasteet vanhustenhoidon sekä perusterveyshuollon järjestämisessä.

Onko mahdollisuuksien tarjoamisessa tullut järkevä raja toistaiseksi vastaan? Työmarkkinat eivät vedä ja asuinpaikkaperusteinen sosiaaliturva nitisee liitoksissaan.

7.3.2016 Oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden muuttoa pääkaupunkiseudulle vaikeutetaan, kertoo Yle.

Kahden valtuustoaloitteen päivä :-)

Valtuustoaloite                                                               25.8.2014

Parkour on 1980-luvulla Ranskassa kehitetty liikuntalaji, jossa pyritään innovatiiviseen ja sulavaan liikkeeseen. Laji on helposti kaupunkiympäristöön sopiva sekä lapsia ja nuoria edullisesti liikuttava. Lajia voidaan harrastaa ilman suuria harrastusmaksuja, joten sopii hyvin monelle vähävaraiselle lapsiperheelle, joita on Joensuun seutukunnalla huomattavasti. Parkour on myös ollut toimintamuotona Joensuun nuorisopalveluiden erityisnuorisotyössä. Me allekirjoittaneet esitämme, että Joensuun kaupunki perustaa parkouriin sopivan harjoitusalueen tai puiston. Tällainen sopisi hyvin esim. skeittipuiston läheisyyteen. Hyviä esimerkkejä toimivasta puistosta voi hakea Jyväskylästä, jossa on parkour akatemia ja Jyväskylän kaupunki on panostanut lajin harrastusmahdollisuuksiin avarakatseisesti. Puiston perustamisessa tulisi kuulla myös paikallisia harrastajia. Puiston yhteyteen voisi myös kehittää boulderointiradan kiipeilijöille. Joensuussa 25.8.2014

Ja sitten vielä toinen


Valtuustoaloite                                                               25.8.2014

Järvilohelle mahdollisuus lemmenpaikkaan.   
Utran koskialue olisi mahdollinen lisääntymisalue järvilohelle, joka on kärsinyt Pielisjoen patoamisesta. Koskialueen virtauksia uudelleen muokkaamalla olisi mahdollista kehittää alueen kalastusmatkailua sekä edelleen rikastaa joen virkistyskäyttöä. Kyseinen koskialue on ainut alue, joka on vielä vapaana vaelluskalojen nousureitillä.

Me allekirjoittaneet esitämme, että kyseisen koskialueen kehittämistä kutualueena tarkastellaan ja mahdollisuuksien mukaan aletaan toimenpiteisiin, joilla vaelluskalat pääsisivät pesintäpuuhiin.

Joensuussa 25.8.2014

Päivän SOTELOT. (Käyttäjän maltti?)

Tuli istuttua tänään muutamia tunteja sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Taas näyttää siltä, että ylitystä pukkaa taloudessa ja tietenkin niillä perinteisillä syillä.

Kuitenkin on hyvä muistaa, että ongelmista huolimatta meillä on vielä aika hyvä ja ammattitaitoinen terveydenhoitohenkilöstö, joka tekee työtään hyvin. Minun on suorastaan pakko muistella kesäisiä kokemuksia, kun aamu kahdeksalta soittelin lääkäriin aikaa kovan korvasäryn takia, ja mitä ihmettä,  jo kymmeneltä minulla oli resepti kädessä. Näin iloisesti siis perusterveydenhuollon puolella.

Sama koskee myös erikoissairaanhoitoa. Toimenpiteet sujuvat rivakasti sekä ammattitaidolla. Kokonaisuutena sote on kuitenkin sellainen savotta, ettei siellä täydellisyyteen koskaan päästä. Ehkäpä malttia tarvitaankin juuri meiltä käyttäjiltä?

Mie ite.

Jokisuistossa rakennettu

Rakentajan satu

Olipa kerran kolme pientä porsasta, jotka perustivat kylän jokisuistoon. Veli Ponteva perusti autotalon, Veli Viulu perusti sairaalan ja veli Huilu päiväkodin ja koulun. Koska joen suistossa säät olivat mitä olivat päätti Veli Ponteva rakentaa autotalon käytännölliseksi ja kestäväksi hyvän kiinteistönvalvonnan kanssa. Veli Viulu rakensi sairaalan kuivalle  ja korkealle paikalle, jottei sateen huuhdevedet pääse yllättämään. Veli Huilu taas rakensi kiireellä syksyn jo saavuttua ja kreikkalaisen arkkitehdin suosittelemana päiväkodin ja koulun.   

Niin syveni syys ja puhkui pohjoinen tuuli, josta lähiseudulla asuva Kostamolan Matti oli rakentajia varoittanut. Tukeva autotalo kesti tuulen ja kiinteistönvalvonta huomasi kosteuden levinneen ja korjasi ongelman. Sairaala hyvällä paikalla säilyi pahimmalta ja vauriot korjautuivat päivitysremontin yhteydessä. Mutta Veli Huilun päiväkoti ja koulu vaan jatkoi toimintaa, koska lasten käyttämiä rakennuksia ei valvottu, eikä muutosrakennettu ajanmukaiseksi. Näin ne romahtivat kostean puhurin vuoksi kasaan jo yhden ikäpolven aikana.

Päivitys 20.9.2014 Karjalaisen julkaisu

Peruskoulutuksen haasteista globaalisoituvassa maailmassa.

Synnyinvuotenani1970 Suomessa syntyi 64 559 lasta ja vastaavasti 2007 syntyi 58 729 lasta. Vuonna 2007 syntyneet lapset ovat juuri aloittaneet koulunkäyntinsä ja astelevat opitun tiedon tielle. Tänä vuonna koulunkäyntinsä aloittaa kuitenkin noin 60 500 lasta, joten ulkosyntyneiden tms. osuus on pyöreästi 2000 koulunaloittajaa suurempi, kuin valtakunnassa syntyneiden. 

Samalla on uutisoitu koulujen "eriytymisestä", jolloin vanhemmat yhdessä oppilaan kanssa valitsevat mieluisimman oppimisympäristön lähinnä opetuksen sisältöjen kanssa. Tämä tuntuu järkevältä, koska yhteiskuntamme tarvitsee tulevaisuudessa eri alojen osaajia. Tulevaisuuden opetussuunnitelmissa tulisikin määritellä mikä on tulevaisuuden peruskoululaisen perusopetuksen perustaso, jota sitten korostetaan eriasteisilla erikoistumisilla. Mielestäni tasapäistämisen aikakausi on ohi. Omana peruskouluaikanani käytössä olleet tasokurssit olivat hyvä asia, koska rinnalla oli kuitenkin mahdollisuus parantaa numeroita ja osaamistasoa esim. kymppiluokilla.

Kun tänään katsoo 18-24 vuotiaiden miesten työllisyys / työttömyysastetta, niin ei voi välttyä ajatukselta, että nykyinen peruskoulujärjestelmä tasapäistää liikaa. Vuosina 1990 - 1996 välillä syntyneet elivät ensin laman lapsina ja sitten voimakkaan nousukauden aikaa, jolloin tavaraa suorastaan taivaasta tipahteli. Unohtuiko tässä vaiheessa ajatus siitä mitä on oppimisen työ tai mitä on tehtävä unelmien saavuttamisen eteen? Näen niin, että esim. peruskoulun 3-6 vuodessa suorittanut ei millään voi omata samaa tiedollis-taidollista pohjaa, kuin peruskoulun yhdeksässä vuodessa suorittanut. Moni kulttuuriin ja suomalaiseen yhteiskuntaan kasvattava vaihe on jäänyt välistä ja tulee vastaan kiihtyvässä kehityksessä luoden monikerroksista yhteiskuntaa, jossa kerrosten välillä on todennäköisesti kitkaa.  

Miten meidän pienet versot kasvavat?

Huomattava määrä varhaiskasvatusikäisiä lapsia jonottaa tai kaipaa yhteiskunnan eriasteisia tukimuotoja. Vastaavasti huomattava määrä lapsia on jo tukiverkostojen piirissä, jotka ovat hoitavia, ennaltaehkäseviä tai sosiaalista kasvua tukevia. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tukea kaipaavien lasten määrä on tasaisesti kasvava ja syy-yhteys lapsiperheiden heikkoon tulotasoon alueellisesti on ilmeinen. Samanaikaisesti valtiovalta ja kunnat heikentävät lapsiperheille tärkeitä tukia useissa eri muodoissa.

Terapioiden ja muun kasvatuksellisen tuen tehokkuus on mielestäni kiistämätön ja moni lapsi ponnistaa niiden avulla kasvun sekä kehityksen tieltä aktiivikansalaisia tuottavalle opimisen tielle. Tämä tie on toistaiseksi turvaisa ja hyvää tukea tarjoava oppivelvollisuuden valtatie, mutta se paine, joka koulumaailman harteille annetaan on jo valtaisa koetellen henkilöstön resursseja suuresti.

Mielestäni yksi tärkeä lenkki kasvavan lapsen tieltä puuttuu, nimittäin vanhemmille tarjottavat tuet sekä palvelut. Valitettavasti monen tukea tarvitsevan lapsen ja nuoren taustalta löytyy kodin jaksamisen puute. Myös aikuisilla elämäntilanteet vaihtelevat ja niiden aiheuttamat turvattomuuden tunteet siirtyvät helposti lapseen. Usein ongelmatilanteissa lapsi saa tukea, mutta se varsinainen syy eli hänen kasvunsa tärkein tukihenkilö jää ilman riittävää tukea. Aikuiselle tarvittava tuki olisi usein lyhytkestoista  mahdollisesti kotiin tarjottavaa tukea, jotta vanhemmalle jäisi aikaa tukea lapsensa kehitystä. Moni aikuinen tarvitsisi kriisitilanteen jälkeen tukea elämän arjen uudelleen käynistämiseen. Tämän tuen saavuttaminen vaatisi mielestäni muutoksia lainsäädäntöön ja korvauskäytänteisiin, sillä kotiin tarjottava tukipalvelu on taatusti edullisempaa, kuin hoidolliset, terapeuttiset ja sosiaaliset kuntoutuspalvelut, joilla korvataan yksinkertaisesti kotiin tarjottavan tuen puute.  

   
Mie ite ;-)