Miten meidän pienet versot kasvavat?

Huomattava määrä varhaiskasvatusikäisiä lapsia jonottaa tai kaipaa yhteiskunnan eriasteisia tukimuotoja. Vastaavasti huomattava määrä lapsia on jo tukiverkostojen piirissä, jotka ovat hoitavia, ennaltaehkäseviä tai sosiaalista kasvua tukevia. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tukea kaipaavien lasten määrä on tasaisesti kasvava ja syy-yhteys lapsiperheiden heikkoon tulotasoon alueellisesti on ilmeinen. Samanaikaisesti valtiovalta ja kunnat heikentävät lapsiperheille tärkeitä tukia useissa eri muodoissa.

Terapioiden ja muun kasvatuksellisen tuen tehokkuus on mielestäni kiistämätön ja moni lapsi ponnistaa niiden avulla kasvun sekä kehityksen tieltä aktiivikansalaisia tuottavalle opimisen tielle. Tämä tie on toistaiseksi turvaisa ja hyvää tukea tarjoava oppivelvollisuuden valtatie, mutta se paine, joka koulumaailman harteille annetaan on jo valtaisa koetellen henkilöstön resursseja suuresti.

Mielestäni yksi tärkeä lenkki kasvavan lapsen tieltä puuttuu, nimittäin vanhemmille tarjottavat tuet sekä palvelut. Valitettavasti monen tukea tarvitsevan lapsen ja nuoren taustalta löytyy kodin jaksamisen puute. Myös aikuisilla elämäntilanteet vaihtelevat ja niiden aiheuttamat turvattomuuden tunteet siirtyvät helposti lapseen. Usein ongelmatilanteissa lapsi saa tukea, mutta se varsinainen syy eli hänen kasvunsa tärkein tukihenkilö jää ilman riittävää tukea. Aikuiselle tarvittava tuki olisi usein lyhytkestoista  mahdollisesti kotiin tarjottavaa tukea, jotta vanhemmalle jäisi aikaa tukea lapsensa kehitystä. Moni aikuinen tarvitsisi kriisitilanteen jälkeen tukea elämän arjen uudelleen käynistämiseen. Tämän tuen saavuttaminen vaatisi mielestäni muutoksia lainsäädäntöön ja korvauskäytänteisiin, sillä kotiin tarjottava tukipalvelu on taatusti edullisempaa, kuin hoidolliset, terapeuttiset ja sosiaaliset kuntoutuspalvelut, joilla korvataan yksinkertaisesti kotiin tarjottavan tuen puute.  

   
Mie ite ;-)

Globalisaation kantapäillä

Maailman talouden globalisoituessa muodostuu monikerroksisia tapahtumaketjuja, jotka vaikuttavat suuresti ihmisten elämään. Talouden hyvän jakautuessa maailmassa yhä laajemmalti syntyy kuitenkin paikallisia kerrostumia, jotka eriarvoistavat ihmisiä.

Perinteinen pohjoismainen hyvinvointivaltio on joutunut muutoksen kouriin, josta ei nykyratkaisuilla vaikuta olevan ulospääsyä. Vapaa talouden ja ihmisten liikkuminen saa aikaan liikkeen, jossa työ karkaa toisaalle ja työstä haaveilevia saapuu paremman elintason toiveissa. Tästä syntyykin helposti sellainen kuva, että nykyinen talouden ja liikkuvuuden globalisaatio on hyvinvointiyhteiskuntaa heikentävää. Vastapainona on globaalin tiedonvälityksen kehittyminen, mutta se ei pysty paikkaamaan hyvinvointivaltiolle osuvien rasitteiden määrää.

Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa tämä tarkoittaa suurta työttömyyttä ja sosiaalisia haasteita. Yksittäiselle työttömälle saattaisikin olla järkevintä muuttaa alueille, josta mahdollisesti saisi töitä. Tämä olisi yksilölle ja hetkellisesti kunnalle hyvä ratkaisu, mutta ympäröivälle talousalueelle tekijä, joka siirtäisi rahavirtoja edelleen toisaalle vähentäen yritysten työvoimatarvetta. Muuttoliike pienentäisi kunnan asukaslukua aiheuttaen mahdollisesti epäsuotuisan kehityskierteen.

Yhtenä ratkaisuna saattaisi olla täysin uudenlaisten, edullisten ja pienikokoisten asuntojen kehittäminen, jolloin itse asumisesta yksittäinen asuja maksaisi vähemmän ja varoja jäisi enemmän paikallisten palveluiden käyttämiseen. Tämä palveluiden käytön lisääntyminen mahdollisesti lisäisi alueellista työllisyyttä, ilman että esim. asumistukien virta hukkuisi pääomien taskuun. Lisäksi yksinasuvien määrän lisääntyessä, pieni koti, pienillä kustannuksilla antaisi turvallista tulevaisuuteen tähtäävää asumisen tunnetta.  

Olen jälleen ehdokkaana.

Olen ehdokkaana Pohjois-Karjalan Perussuomalaisten piirin äänestyksessä, jossa valitaan eduskuntavaaliehdokkaita vuodelle 2015.

Olen ammatiltani musiikkiterapeutti ja koulutukseltani sosionomi (AMK). Työuraa olen tehnyt pääsääntöisesti varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja nuorisotyön parissa. Omaan myös työkokemusta hoitoalalta (lähihoitaja). Harrastuksiani ovat musiikki sekä jalkapallo, jotka jakaantuvat bänditoimintaan ja juniorivalmennukseen. 

Politiikan puolelta koen tärkeäksi Pohjois-Karjalan laaja-alaisen kehittämisen ja edunvalvonnan. 
Globaalissa maailmantilanteessa suomalaisten etujen puolustaminen on ensiarvoisen tärkeää. 
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää työvoimapolitiikkaan ja pyrkiä parantamaan Pohjois-Karjalan työllisyystilannetta, jonka keskuskaupunkina Joensuu on.  Sosiaali- ja terveysalan haasteet vaativat kansan monikerroksisen keskusteluyhteyden ja näiden verkostojen luomisessa olen hyvä. Myös maahanmuutopolitiikan prosessien kriittinenkin arviointi on merkityksellistä. Tahdon kehittää suomalaisille turvallisuuden tunnetta yhdessä tuottavan ja työllistävän politiikan avulla ja koko elämänkaaren alueelta. 

Euroopan unioni - pakkopullaa?

Euroopan unioni on nykyisellään kuin pullataikinan valmistus. Alussa on sokeri, jauhot, kananmunat ja vesi yms. kaikki erillisenä ja säilyisivät pitkään. Kun ne laitetaan yhteen saadaan taikina, josta paistettuna syntyy herkullinen pulla, joka ei säily kovinkaan pitkään, vaan kovettuu ja maistuu pahalta.

Torilla tavattiin.

Iloisella meiningillä keväisessä sateessa Joensuun torilla 12.5.2014
Laitetaan PIIKKI KIINNI ja tämä ei tarkoita kemiallista fiilistelyä tai Lahden MM- hiihtojen "nestetankkausta". Kyse on suomalaisten verovarojen tuhlailusta.

Tehokkaampaa pakolaispolitiikkaa, kiitos.

Käsitykseni mukaan kiintiöpakolaiset valikoituvat ensin YK:n (UNHCR) kautta, jonka jälkeen taas Suomi tekee omat valintansa. Tässä vaiheessa pakolaiset ovat käyneet läpi kaksi valintatilannetta. Suomessa on siis budjetoitu tietty määrä rahaa, jolla kyseinen kiintiö hoidetaan. Kun kiintiö on nähtävästi määräperusteinen, niin valinnassa varmasti pysytään niissä pakolaisissa, jotka kotoutuvat mahdollisesti helpoiten ja ovat parhaassa fyysisessä kunnossa eli suhteellisesti edullisimpia, jos kotiutuminen onnistuu. Järjestely ei siis ole kovin humaani.

Käytettävissä oleva järjestelmä ei nähtävästi huomioi esim. kehitysvammaisia tai muuten oikeasti heikoimmassa asemassa olevia, vaan niitä jo muutoinkin voisiva pärjätä. Minusta tätä taustaa vasten koko järjestelmä ja auttamisen tapa vaikuttaa vanhanaikaiselta tehottomalta ja vastaanottotahon resurseeja tuhlaavalta. On varmasti kehitettävissä tasa-arvoisempia edullisempia sekä oikeudenmukaisempia tapoja auttaa kriisialueilla ja niiden lähiseuduilla, kuten on esim. UNCHR:n tavoite.

TUNTEMATON SOTELAS

TUNTEMATON SOTELAS

Lähihoitaja Rokka saapui täydennyshoitajana osastonhoitajan puheille, joka ei sinuttelua sallinut. Anja Rokka oli Talvikodan sairaalan veteraaneja, jossa oli saavuttanut hoitoalan “natsat” ja arvioi osastonhoitajan vielä kovin nuoreksi ja tärkeäksi. Osastonhoitaja lähettikin Rokan Koskelan hoitotiimiin, jossa oli koettu huomattavaa varahenkilöstön pulaa taloustappioiden ja säästöjen takia. Rokka oli “huumorihoitajii”, joka haluaisi tehdä työnsä iloisesti ja ajautuikin ajoittain suukopuun osaston ”äidin” kanssa, josta seurasikin puhuttelua. Esimiehet tiesivät kuitenkin Rokan tiimille arvokkaaksi tekijäksi ja hänen esimerkkinsä nuorille hoitajille oli tiimin henkeä nostattava.

Samaisen tiimin sairaanhoitaja Hietanen oli taasen iloinen pohdiskeleva työskentelijä sekä vapaa-ajallaan innokas karaokelaulaja. Eerään tykyiltana hän totesikin, että “en mää ennen tälläisissä sote-toimissa ole ollut, mää en muista yhtikäs mittää“.

Työssä molempien huolena oli hoito-osaston muuttuminen kaksinkertaiseksi, sekä sijaisten saaminen vuoroihin oli haasteellista. He tiedostivat, että lähivuosien myllerrykset siirtävät suuren määrän hoitajia työstä kaatuneina eläkkeelle ja huoli uusien tekijöiden saamisesta kasvaa.

Tätä kokonaisuutta vasten olen alkanut miettiä mitä mahdollisia muutoksia sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät joutuvat kokemaan tulevien vuosien uudistusten vuoksi. Kasvaako yksittäisten henkilöiden työn rasittavuus suureksi ja mikä tule olemaan käytettävän älyteknologian määrä sekä kuinka se vaikuttaa ihmisten työskentelyyn? Minusta vaikuttaa, että hoitoala joutuu nykyisin taiteilemaan keinulaudalla, jossa toisen puolen noustessa toinen painuu alas. Unohtaako uudistukset sen tuntemattoman sotelaan, joka työllään kannattelee himmelin koossa pysymistä?

Ja lopussa soi Finlandia.
Sampsa Jääskeläinen