Vuoden 2015 aikana Suomeen saapui n. 32000 turvapaikanhakijaa lähinnä Irakista, Somaliasta ja Afganistanista. Vaikka osittaista kotiin palaamista on tapahtunut, niin tulee Suomeen jäämään huomattavasti erikielisiä ihmisiä, joilla koulutus ja kultuurierot asettavat haasteita integroitumiselle kantaväestön kanssa. Suurin osa maahan saapuneista haluaisi siirtyä suurten keskusten, kuten Turku, Tampere ja Helsinki lähistölle, mutta näitä alueita rasittaa jo nyt pula vuokra-asunnoista, joten ohjausta (määräys kunnille) oletettavasti tapahtuu. Helsingin seudulla on 40 000 ihmistä asuntojonoissa, joten paine ohjailevalle politiikalle on suuri. Ohjailu kotoutettavien asutussuunnassa kääntyy kohti pieniä kuntia (joista olen kirjoittanut jo aiemmin ennen tätä sosiaalisten siirtolaisten laajamittaista saapumista.)
Mitä tämä merkitsee Joensuun kohdalta?
Todennäköisesti Joensuukin on velvoitettu ottamaan vastaan oman osansa oleskeluoikeuden saaneista. Tämä tarkoittaa huomattavaa muutosta, sillä vaikka pakolaisia on aikaisemminkin vastaanotettu, niin saapuvat määrät tulevat olemaan huomattavasti suurempia. Kotoutettavat tulevat lisäksi vaikuttamaan huomattavasti ulkomaalaisten osuuksiin Joensuussa, joka on ollut kuntataloutta ajatellen erittäin järkevällä pohjalla.
Kuten taulukosta havaitaan, niin erittäin alhaisen työllisyysasteen omaavat kansallisuusryhmät ovat erittäin pieniä Joensuussa.
Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista noin 35-45% saa maassa oleskeluun oikeuttavan luvan erilaisilla syillä ja vuonna 2015 saapuneiden määrän perusteella tämä tarkoittaa noin 13 tuhatta uutta kuntalaista. Heistä Joensuun osuus olisi mahdollisesti noin 150 hakijaa vuosittain. Tämä tarkoittaisi 5-7 vuodessa kaupungissa asuvien ulkolaistaustaisten määrän kaksinkertaustumista, sillä mukaan astuu myös perheiden yhdistämiset sekä muuttoliikenne lähelle samaa kulttuuria omaavien kanssa. Näin lyhyessä ajassa tapahtuva muutos on monilta osin hyvin haastava, sillä kuntaan sijoittuvat kuuluisivat niihin ryhmiin, joiden työllisyys on erityisen alhainen ja polku työelämään hyvin pitkä, jopa 7-10 vuotta.
Valtio (me veronmaksajat) korvaa kunnille vastaanotosta johtuvia kustannuksia, mutta jo nyt on selvä, ettei summat tule täyttämään aiheutuneita kustannuksia. Välillä valtio tarjoaa lisäksi 20 000 € "porkkanarahaa" vastaanottoon, mutta se on täysin mitätön syntyvien kustannusten rinnalla. Kustannuksia korvataan myös jälkikäteen, mutta ei ole varmaa, että valtiolla on niitä varoja kuntakorvauksiin tässä tilanteessa.
Joensuussa saapuvien maahanmuuttajien kotouttamisesta vastaa Silta, joka on maahanmuutajien palvelupiste. Nykyisin siellä toimii kolme kunnan palkkalistoilla olevaa työntekijää ja heidän tärkein asiakasryhmä on noin 50 pakolaisena kuntaan saapunutta henkilöä. Kun kunta vastaanottaa 150 uutta kotoutettavaa vuodessa tarkoittaa tämä henkilöstön lisäämistä selvästi. Lisähenkilöiden tarve lienee 3-6 henkilöä ja tämä tarkoittaisi vuosittain ainakin noin 100 000€ lisäkuluja jo palkkoina. Kun vuosittain tapahtuvan sopimusperusteisen vastaanoton mukana saapuu myös lapsia niin heidän kouluihin ja päivähoitoon tarvitaan lisäpanostuksia. Kun päivähoidon hoitokuukauden kustannus on noin 1000€ ja koulu joudutaan yleensä aloittamaan maahanmuuttajille tarkoitetuilla pienluokilla, jossa henkilökunnan määrä on luokkaa kohti suuri, niin kustannukset nousevat selvästi yli kuntakorvausten jo yksilökohtaisesti.
On oletettava, että nuorisotyöhön joudutaan myös tekemään lisäpanostuksia, sillä heikossa taloustilanteessa jopa ei toivottua rasistisia ilmiöitä, joiden hoitoon kuluu huomattavia resursseja. Tämäkin tarkoittaisi työvoimaresurssien lisäämistä edelleen ja kustannusten nousua.
Mitä valtio sitten korvaa? (Lähde)
- laskennallinen korvaus pakolaisten ohjauksen, neuvonnan ja muun kotoutumista tukevan toiminnan järjestämisestä
- sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskustannukset
- kunnan maksama kotoutumis- ja toimeentulotuki (vain 3 vuotta)
- tulkkaus- ja käännöspalvelut
- ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten tuki
- alkukartoituksen järjestäminen
- paluumuuttoavustus
- entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin olevista henkilöistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen
- sodissa vapaaehtoisina palvelleista henkilöistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen
- ihmiskaupan uhrin auttaminen.
Huomattavaa on, että valtio ei siis korvaa kaikkea. Korvaukset ovat laskennallisia ei todellisia, erityiskustannuksia (10 vuotta, muistaakseni) ja tuet ovat määräaikaisia (3-4 vuotta), kuten toimeentulotuki. Kotoutuksessa ei myöskään huomioida riittävästi paluumuuttoon johtavaa ajattelumallia.
SOTE-alue
Joensuu on siirtymässä 2017 maakunnalliseen Siun sote yhteistoiminta-alueeseen, jossa kaikkian maakunnan kuntien sosiaali- ja terveystoimet yhdistyvät. Kun kunnan maahanmuuton kanssa työskentelevistä lähes kaikki ovat sosiaalitoimen alaisia ja siirtyvät kuntayhtymän palvelukseen, niin ei ole järkevää tässä tilanteessa palkata lisää henkilöstöä, sillä sama henkilöstö voisi löytyä suuren organisaation sisältä poistaen päällekkäisyyksiä. Ratkaisut tässäkin asiassa tulisi tehdä vasta sitten, kun kuntayhtymä toimii ja ratkaisut ovat maakunnallisia.
Mitä Joensuussa sitten osattaisiin?
Kun väistämättä tässä tilanteessa kuitenkin kuntana joudutaan osallistumaan kotouttamisen valtakunnalliseen haasteeseen, niin järkevintä se olisi tehdä niin kuin osataan parhaiten, eli koulutus- ja kasvatuskaupungin vahvuuksilla. Tätä osaamista vasten lasten kotouttaminen Joensuussa osataan. Näin perhekotimainen vaihtoehto saattaisi olla se toimivin. Haasteita Joensuulle taas toisi suuret yksinäisten miesten määrät, sillä suuren työttömyyden alueena (17%) kotoutumisen ja elämän rakentamisen haasteet koituisivat liian suureksi. Myös kouluissa reuna-alueilla olisi tilaa sekä niiltä löytyisi asuntoja. Tuupovaaran, Enon ja Pyhäselän kouluissa olisi oppilaille tilaa ja alueilta löytyisi kunnan omistamia vuokra-asuntoja, mutta taas muut palvelut olisivat kaukana. Itse pidän tätä vaihtoehtoa parhaana. Kuntakeskuksessa taas joudutaan turvautumaan mahdollisesti kunnan välivuokraukseen, jossa asunnot joudutaan hankkimaan vapailta markkinoilta ja on erittäin oletettavaa, osan kustannuksista kaatuvan kunnan maksettavaksi.
Kuntalaisten edunvalvonta?
Valtio oletettavasti tekisi mielelään pitkiä sopimuksia vastaanotosta, mutta sitä ei Joensuun missään tapauksessa tulisi tehdä. Hetkellinen lyhyt sopimus ELYn kanssa seuraavaan vaalikauteen, jotta uusi valtuusto pääsee asiasta päättämään eli asia tulisi painotettua kuntalaisten äänestykseen. Kokonaisuus on niin paljon joensuulaisten kotikaupunkia muuttava, että vaaliuurnan kautta se olisi tehtävä.
Minun mielestä jopa 160 kuntapaikkalaisen vastaanottaminen kerralla olisi mahdollista, kun perheistä 50% on lapsia. Perheiden tulisi olla useammasta eri kansallisuudesta ja asunnot sekä kotoutus hoidetaan eri kaupunginosiin (Tuupovaara, Eno, Kiihtelysvaara, Pyhäselkä) niin, että perheet saavat kantaväestöstä vapaaehtoiset tukiperheet. Tärkeintä on, että vastaanotto ei ole jatkuvaa, vaan voidaan seurata kotoutumisen onnistumista resursien hallintaan luotavilla mittareilla ja kokonaisuudesta tehdään riittävä selvitys tulevalle valtuustolle. EI PYSYVÄLLE MEKANISMILLE, kun ei tiedetä mitä se edessään tuo.
Päivitys: 3.2.2016 Perussuomalaisten Leena Meri muistuttaa kunnillle tulevasta "maksupommista"
Senäjoki ei ottanut pakolaisia, koska "Valtion korvaukset eivät kata kuluja". " Se on aika pitkälti minusta päätöksentekoon ja poliittiseen tahtoon liittyvä kysymys. Kyllä nämä taloudelliset reunaehdot meillä kaikilla ovat, ja nämä valtion korvaukset eivät kuitenkaan meidän laskelmien mukaan kata näitä palveluja, mitä pakolaisryhmien vastaanottaminen ja järjestäminen edellyttävät, Päivi Saukko perustelee."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti