Olen jälleen ehdokkaana.

Olen ehdokkaana Pohjois-Karjalan Perussuomalaisten piirin äänestyksessä, jossa valitaan eduskuntavaaliehdokkaita vuodelle 2015.

Olen ammatiltani musiikkiterapeutti ja koulutukseltani sosionomi (AMK). Työuraa olen tehnyt pääsääntöisesti varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja nuorisotyön parissa. Omaan myös työkokemusta hoitoalalta (lähihoitaja). Harrastuksiani ovat musiikki sekä jalkapallo, jotka jakaantuvat bänditoimintaan ja juniorivalmennukseen. 

Politiikan puolelta koen tärkeäksi Pohjois-Karjalan laaja-alaisen kehittämisen ja edunvalvonnan. 
Globaalissa maailmantilanteessa suomalaisten etujen puolustaminen on ensiarvoisen tärkeää. 
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää työvoimapolitiikkaan ja pyrkiä parantamaan Pohjois-Karjalan työllisyystilannetta, jonka keskuskaupunkina Joensuu on.  Sosiaali- ja terveysalan haasteet vaativat kansan monikerroksisen keskusteluyhteyden ja näiden verkostojen luomisessa olen hyvä. Myös maahanmuutopolitiikan prosessien kriittinenkin arviointi on merkityksellistä. Tahdon kehittää suomalaisille turvallisuuden tunnetta yhdessä tuottavan ja työllistävän politiikan avulla ja koko elämänkaaren alueelta. 

Euroopan unioni - pakkopullaa?

Euroopan unioni on nykyisellään kuin pullataikinan valmistus. Alussa on sokeri, jauhot, kananmunat ja vesi yms. kaikki erillisenä ja säilyisivät pitkään. Kun ne laitetaan yhteen saadaan taikina, josta paistettuna syntyy herkullinen pulla, joka ei säily kovinkaan pitkään, vaan kovettuu ja maistuu pahalta.

Torilla tavattiin.

Iloisella meiningillä keväisessä sateessa Joensuun torilla 12.5.2014
Laitetaan PIIKKI KIINNI ja tämä ei tarkoita kemiallista fiilistelyä tai Lahden MM- hiihtojen "nestetankkausta". Kyse on suomalaisten verovarojen tuhlailusta.

Tehokkaampaa pakolaispolitiikkaa, kiitos.

Käsitykseni mukaan kiintiöpakolaiset valikoituvat ensin YK:n (UNHCR) kautta, jonka jälkeen taas Suomi tekee omat valintansa. Tässä vaiheessa pakolaiset ovat käyneet läpi kaksi valintatilannetta. Suomessa on siis budjetoitu tietty määrä rahaa, jolla kyseinen kiintiö hoidetaan. Kun kiintiö on nähtävästi määräperusteinen, niin valinnassa varmasti pysytään niissä pakolaisissa, jotka kotoutuvat mahdollisesti helpoiten ja ovat parhaassa fyysisessä kunnossa eli suhteellisesti edullisimpia, jos kotiutuminen onnistuu. Järjestely ei siis ole kovin humaani.

Käytettävissä oleva järjestelmä ei nähtävästi huomioi esim. kehitysvammaisia tai muuten oikeasti heikoimmassa asemassa olevia, vaan niitä jo muutoinkin voisiva pärjätä. Minusta tätä taustaa vasten koko järjestelmä ja auttamisen tapa vaikuttaa vanhanaikaiselta tehottomalta ja vastaanottotahon resurseeja tuhlaavalta. On varmasti kehitettävissä tasa-arvoisempia edullisempia sekä oikeudenmukaisempia tapoja auttaa kriisialueilla ja niiden lähiseuduilla, kuten on esim. UNCHR:n tavoite.

TUNTEMATON SOTELAS

TUNTEMATON SOTELAS

Lähihoitaja Rokka saapui täydennyshoitajana osastonhoitajan puheille, joka ei sinuttelua sallinut. Anja Rokka oli Talvikodan sairaalan veteraaneja, jossa oli saavuttanut hoitoalan “natsat” ja arvioi osastonhoitajan vielä kovin nuoreksi ja tärkeäksi. Osastonhoitaja lähettikin Rokan Koskelan hoitotiimiin, jossa oli koettu huomattavaa varahenkilöstön pulaa taloustappioiden ja säästöjen takia. Rokka oli “huumorihoitajii”, joka haluaisi tehdä työnsä iloisesti ja ajautuikin ajoittain suukopuun osaston ”äidin” kanssa, josta seurasikin puhuttelua. Esimiehet tiesivät kuitenkin Rokan tiimille arvokkaaksi tekijäksi ja hänen esimerkkinsä nuorille hoitajille oli tiimin henkeä nostattava.

Samaisen tiimin sairaanhoitaja Hietanen oli taasen iloinen pohdiskeleva työskentelijä sekä vapaa-ajallaan innokas karaokelaulaja. Eerään tykyiltana hän totesikin, että “en mää ennen tälläisissä sote-toimissa ole ollut, mää en muista yhtikäs mittää“.

Työssä molempien huolena oli hoito-osaston muuttuminen kaksinkertaiseksi, sekä sijaisten saaminen vuoroihin oli haasteellista. He tiedostivat, että lähivuosien myllerrykset siirtävät suuren määrän hoitajia työstä kaatuneina eläkkeelle ja huoli uusien tekijöiden saamisesta kasvaa.

Tätä kokonaisuutta vasten olen alkanut miettiä mitä mahdollisia muutoksia sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät joutuvat kokemaan tulevien vuosien uudistusten vuoksi. Kasvaako yksittäisten henkilöiden työn rasittavuus suureksi ja mikä tule olemaan käytettävän älyteknologian määrä sekä kuinka se vaikuttaa ihmisten työskentelyyn? Minusta vaikuttaa, että hoitoala joutuu nykyisin taiteilemaan keinulaudalla, jossa toisen puolen noustessa toinen painuu alas. Unohtaako uudistukset sen tuntemattoman sotelaan, joka työllään kannattelee himmelin koossa pysymistä?

Ja lopussa soi Finlandia.
Sampsa Jääskeläinen

Kyllä,,, valtuutettu voi sittenkin vaikuttaa :-)

Vastaus aloitteeseen :-)

Suomi on valtio

Suomi on hyvinvointivaltio

Mielelläni kirjoittaisin teemalla Suomi on hyvinvointivaltio, mutta nykyisen tiedon mukaan valtakunnan nimen yhteyteen on vaikea enää asettaa teemaa hyvinvointi. On totta, että suuri osa maamme kansalaisista viettää sitä hyvinvoipaa, antoisaa ja työntäyteistä elämää, mutta jatkuvasti kasvava työttömyys sekä kansalaisten ahdinko saa sanan hyvinvointi kuulostamaan epätodelliselta sirkukselta, jossa jotkut pääsevät satunnaisesti käymään.

Satunnaisia oli vuoden 2014 alkupuolella Suomessa 450 000 henkilöä. Alityöllisiä oli heistä n.120 000 ja piilotyöttömiä n.128 000 henkilöä. Vastaavasti työttömiä oli n. 220 000 Tilastokeskuksen vuoden 2013 liukuvaa keskiarvoa noudatellen, joten huutavasta, karjuvasta tai edes pihisevästä työvoimapulasta ei kuulu korviini pihaustakaan.(Lähde: Danske Bank / Tilastokeskuksen vuosittainen 12 kk liukuva keskiarvo)

Kuten tiedetään, työttömyys on monenlaisten ongelmien kasvatusalustaa. Sosiaaliset ja taloudelliset haasteet saavat suorastaan lannoitetta työttömyydestä ja pahoinvointi kasvaa. Lapsiperheiden tulotason tipahtaminen kampittaa monenlaisia mahdollisuuksia tulevaisuuden suomalaisilta ja vaikuttavat suuresti kansakunnan tulevaisuuden hyvinvointiin.

Hyvinvointivaltiossa valtion suunta on selvillä ja se sama valtio varmistaa kansalaistensa keskeisen hyvinvoinnin. Suomessa tämä ohjaava ruori on ollut jo pitkään valtoimenaan ja globaalin talouden laineet keinuttavat EU:n kauko-ohjauksessa kohti sosiaalista karikkoa, jolle talouden naurulokit laulavat. Valtion tekemisiin työllisyyden pelastamiseksi on vaikea uskoa. Ainoana mahdollisuutena näen paikallisen pienyrittäjyyden tukemisen yksityisillä ostopäätöksillä. Pankkitilin näyttäessä kohtuullisesti plussaa, niin vierailu parturiin, kampaajalle, jumppaan, konserttiin yms. parantamaan paikallistalouden mahdollisuuksia. Hyvinvointivaltion uudelleen saavuttaminen vaatii nyt kuluttajan työtä, jotta syntyisi nuorille perheille tulevaisuuden takaavaa työtä. Valtion taasen tulisi tarkastella yrittävälle hankalia työllistämisen esteitä.    

Sampsa Jääskeläinen
Joensuun kaupunginvaltuutettu (ps.)

23.2.2016 Päivitys: Englantilaisen isän tarina. "Tämä tapahtui minulle äskettäin maassa johon olen muuttanut Britanniasta ja jota tavallisesti ylistetään loistavana esimerkkinä menestyvästä hyvinvointivaltiosta".

""Suomi saa niin loistavaa julkisuutta Britanniassa. Sen kouluilla on jatkuvasti parhaat kansainvälisten oppilasvertailujen tulokset länsimaissa; on korkea sosiaalinen tasa-arvo; kaikilla sen opettajilla on loppututkinnot. Mutta sillä on yksi Euroopan huonoimpia terveydenhuoltoja", Ed Dutton toteaa"

Kuten olen aiemmin todennut, niin hyvinvoinnin viimeinen linnake Suomessa on koulutus ja etenkin peruskoulutus. Jos se rapautetaan, olemme tuleva kehitysmaa.