Käsitykseni mukaan kiintiöpakolaiset valikoituvat ensin YK:n (UNHCR) kautta, jonka jälkeen taas Suomi tekee omat valintansa. Tässä vaiheessa pakolaiset ovat käyneet läpi kaksi valintatilannetta. Suomessa on siis budjetoitu tietty määrä rahaa, jolla kyseinen kiintiö hoidetaan. Kun kiintiö on nähtävästi määräperusteinen, niin valinnassa varmasti pysytään niissä pakolaisissa, jotka kotoutuvat mahdollisesti helpoiten ja ovat parhaassa fyysisessä kunnossa eli suhteellisesti edullisimpia, jos kotiutuminen onnistuu. Järjestely ei siis ole kovin humaani.
Käytettävissä oleva järjestelmä ei nähtävästi huomioi esim. kehitysvammaisia tai muuten oikeasti heikoimmassa asemassa olevia, vaan niitä jo muutoinkin voisiva pärjätä. Minusta tätä taustaa vasten koko järjestelmä ja auttamisen tapa vaikuttaa vanhanaikaiselta tehottomalta ja vastaanottotahon resurseeja tuhlaavalta. On varmasti kehitettävissä tasa-arvoisempia edullisempia sekä oikeudenmukaisempia tapoja auttaa kriisialueilla ja niiden lähiseuduilla, kuten on esim. UNCHR:n tavoite.
tiistai 29. huhtikuuta 2014
perjantai 11. huhtikuuta 2014
TUNTEMATON SOTELAS
TUNTEMATON SOTELAS
Lähihoitaja Rokka saapui täydennyshoitajana osastonhoitajan puheille, joka ei sinuttelua sallinut. Anja Rokka oli Talvikodan sairaalan veteraaneja, jossa oli saavuttanut hoitoalan “natsat” ja arvioi osastonhoitajan vielä kovin nuoreksi ja tärkeäksi. Osastonhoitaja lähettikin Rokan Koskelan hoitotiimiin, jossa oli koettu huomattavaa varahenkilöstön pulaa taloustappioiden ja säästöjen takia. Rokka oli “huumorihoitajii”, joka haluaisi tehdä työnsä iloisesti ja ajautuikin ajoittain suukopuun osaston ”äidin” kanssa, josta seurasikin puhuttelua. Esimiehet tiesivät kuitenkin Rokan tiimille arvokkaaksi tekijäksi ja hänen esimerkkinsä nuorille hoitajille oli tiimin henkeä nostattava.
Samaisen tiimin sairaanhoitaja Hietanen oli taasen iloinen pohdiskeleva työskentelijä sekä vapaa-ajallaan innokas karaokelaulaja. Eerään tykyiltana hän totesikin, että “en mää ennen tälläisissä sote-toimissa ole ollut, mää en muista yhtikäs mittää“.
Työssä molempien huolena oli hoito-osaston muuttuminen kaksinkertaiseksi, sekä sijaisten saaminen vuoroihin oli haasteellista. He tiedostivat, että lähivuosien myllerrykset siirtävät suuren määrän hoitajia työstä kaatuneina eläkkeelle ja huoli uusien tekijöiden saamisesta kasvaa.
Tätä kokonaisuutta vasten olen alkanut miettiä mitä mahdollisia muutoksia sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät joutuvat kokemaan tulevien vuosien uudistusten vuoksi. Kasvaako yksittäisten henkilöiden työn rasittavuus suureksi ja mikä tule olemaan käytettävän älyteknologian määrä sekä kuinka se vaikuttaa ihmisten työskentelyyn? Minusta vaikuttaa, että hoitoala joutuu nykyisin taiteilemaan keinulaudalla, jossa toisen puolen noustessa toinen painuu alas. Unohtaako uudistukset sen tuntemattoman sotelaan, joka työllään kannattelee himmelin koossa pysymistä?
Ja lopussa soi Finlandia.
Sampsa Jääskeläinen
Lähihoitaja Rokka saapui täydennyshoitajana osastonhoitajan puheille, joka ei sinuttelua sallinut. Anja Rokka oli Talvikodan sairaalan veteraaneja, jossa oli saavuttanut hoitoalan “natsat” ja arvioi osastonhoitajan vielä kovin nuoreksi ja tärkeäksi. Osastonhoitaja lähettikin Rokan Koskelan hoitotiimiin, jossa oli koettu huomattavaa varahenkilöstön pulaa taloustappioiden ja säästöjen takia. Rokka oli “huumorihoitajii”, joka haluaisi tehdä työnsä iloisesti ja ajautuikin ajoittain suukopuun osaston ”äidin” kanssa, josta seurasikin puhuttelua. Esimiehet tiesivät kuitenkin Rokan tiimille arvokkaaksi tekijäksi ja hänen esimerkkinsä nuorille hoitajille oli tiimin henkeä nostattava.
Samaisen tiimin sairaanhoitaja Hietanen oli taasen iloinen pohdiskeleva työskentelijä sekä vapaa-ajallaan innokas karaokelaulaja. Eerään tykyiltana hän totesikin, että “en mää ennen tälläisissä sote-toimissa ole ollut, mää en muista yhtikäs mittää“.
Työssä molempien huolena oli hoito-osaston muuttuminen kaksinkertaiseksi, sekä sijaisten saaminen vuoroihin oli haasteellista. He tiedostivat, että lähivuosien myllerrykset siirtävät suuren määrän hoitajia työstä kaatuneina eläkkeelle ja huoli uusien tekijöiden saamisesta kasvaa.
Tätä kokonaisuutta vasten olen alkanut miettiä mitä mahdollisia muutoksia sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät joutuvat kokemaan tulevien vuosien uudistusten vuoksi. Kasvaako yksittäisten henkilöiden työn rasittavuus suureksi ja mikä tule olemaan käytettävän älyteknologian määrä sekä kuinka se vaikuttaa ihmisten työskentelyyn? Minusta vaikuttaa, että hoitoala joutuu nykyisin taiteilemaan keinulaudalla, jossa toisen puolen noustessa toinen painuu alas. Unohtaako uudistukset sen tuntemattoman sotelaan, joka työllään kannattelee himmelin koossa pysymistä?
Ja lopussa soi Finlandia.
Sampsa Jääskeläinen
torstai 10. huhtikuuta 2014
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Suomi on valtio
Mielelläni kirjoittaisin teemalla Suomi on hyvinvointivaltio, mutta nykyisen tiedon mukaan valtakunnan nimen yhteyteen on vaikea enää asettaa teemaa hyvinvointi. On totta, että suuri osa maamme kansalaisista viettää sitä hyvinvoipaa, antoisaa ja työntäyteistä elämää, mutta jatkuvasti kasvava työttömyys sekä kansalaisten ahdinko saa sanan hyvinvointi kuulostamaan epätodelliselta sirkukselta, jossa jotkut pääsevät satunnaisesti käymään.
Satunnaisia oli vuoden 2014 alkupuolella Suomessa 450 000 henkilöä. Alityöllisiä oli heistä n.120 000 ja piilotyöttömiä n.128 000 henkilöä. Vastaavasti työttömiä oli n. 220 000 Tilastokeskuksen vuoden 2013 liukuvaa keskiarvoa noudatellen, joten huutavasta, karjuvasta tai edes pihisevästä työvoimapulasta ei kuulu korviini pihaustakaan.(Lähde: Danske Bank / Tilastokeskuksen vuosittainen 12 kk liukuva keskiarvo)
Kuten tiedetään, työttömyys on monenlaisten ongelmien kasvatusalustaa. Sosiaaliset ja taloudelliset haasteet saavat suorastaan lannoitetta työttömyydestä ja pahoinvointi kasvaa. Lapsiperheiden tulotason tipahtaminen kampittaa monenlaisia mahdollisuuksia tulevaisuuden suomalaisilta ja vaikuttavat suuresti kansakunnan tulevaisuuden hyvinvointiin.
Hyvinvointivaltiossa valtion suunta on selvillä ja se sama valtio varmistaa kansalaistensa keskeisen hyvinvoinnin. Suomessa tämä ohjaava ruori on ollut jo pitkään valtoimenaan ja globaalin talouden laineet keinuttavat EU:n kauko-ohjauksessa kohti sosiaalista karikkoa, jolle talouden naurulokit laulavat. Valtion tekemisiin työllisyyden pelastamiseksi on vaikea uskoa. Ainoana mahdollisuutena näen paikallisen pienyrittäjyyden tukemisen yksityisillä ostopäätöksillä. Pankkitilin näyttäessä kohtuullisesti plussaa, niin vierailu parturiin, kampaajalle, jumppaan, konserttiin yms. parantamaan paikallistalouden mahdollisuuksia. Hyvinvointivaltion uudelleen saavuttaminen vaatii nyt kuluttajan työtä, jotta syntyisi nuorille perheille tulevaisuuden takaavaa työtä. Valtion taasen tulisi tarkastella yrittävälle hankalia työllistämisen esteitä.
Sampsa Jääskeläinen
Joensuun kaupunginvaltuutettu (ps.)
23.2.2016 Päivitys: Englantilaisen isän tarina. "Tämä tapahtui minulle äskettäin maassa johon olen muuttanut Britanniasta ja jota tavallisesti ylistetään loistavana esimerkkinä menestyvästä hyvinvointivaltiosta".
""Suomi saa niin loistavaa julkisuutta Britanniassa. Sen kouluilla on jatkuvasti parhaat kansainvälisten oppilasvertailujen tulokset länsimaissa; on korkea sosiaalinen tasa-arvo; kaikilla sen opettajilla on loppututkinnot. Mutta sillä on yksi Euroopan huonoimpia terveydenhuoltoja", Ed Dutton toteaa"
Kuten olen aiemmin todennut, niin hyvinvoinnin viimeinen linnake Suomessa on koulutus ja etenkin peruskoulutus. Jos se rapautetaan, olemme tuleva kehitysmaa.
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Pakolaisbisnestä? Vai epämääräistä auttamista?
Lieksaan yksityiseen perhekotiin suunnitellaan pakolaislasten sijoittamista. Kodissa olisi 13 työntekijää yhdeksää lasta kohden, jotka ovat iältään 13-17 vuotiaita. Jos työntekijän keskimääräiset palkka- ja sivukulut olisi n. 3000€/kk tulee 13 työntekijästä riippuvat kulut olemaan vuodessa vähintään 468 000€ ja päälle tietenkin vielä kaikki muut kulut, joita ovat ainakin lasten elämiseen liittyvät kulut, rakennuksista koituvat kulut yms. Jo pelkkien palkkoihin liittyvien kustannuksien jakaminen hoitopaikkojen suhteen tulee yhden hoitopaikan hinnaksi vähintään 52 000 € / vuosi. Kun kokonaisuus taitaa rakentua lähinnä veronmaksajien kukkarosta riipastuun apuun, tuntuu toiminta suhteettomalta, kun miettii mikä ylipäätään on tilanne hoitoaloilla ja kuinka koulut "kukkivat" kosteusvaurioissaan. Samaan rimpsuun on liitettävä terveydenhuoltopalvelujen heikennykset.
Mietin vain, kuinka tehoton tapa auttaa pakolaisia on valittu? Lisäksi 13-17 vuotiaat "lapset" ovat jo aika omatoimisia ja eivätkä tarvitse 1,4 tyylistä hoitosuhdetta, kun vastaavasti suhdeluku petikunnossa oleville vanhuksille se on 0,7. Olisi täysin ok, jos toiminta tapahtuisi yksityisellä rahoituksella, mutta yhteiskunnan rahalla kyseistä tuhlausta ei tulisi harrastaa.
Mietin vain, kuinka tehoton tapa auttaa pakolaisia on valittu? Lisäksi 13-17 vuotiaat "lapset" ovat jo aika omatoimisia ja eivätkä tarvitse 1,4 tyylistä hoitosuhdetta, kun vastaavasti suhdeluku petikunnossa oleville vanhuksille se on 0,7. Olisi täysin ok, jos toiminta tapahtuisi yksityisellä rahoituksella, mutta yhteiskunnan rahalla kyseistä tuhlausta ei tulisi harrastaa.
torstai 20. helmikuuta 2014
Pielisjärven poukamasta
Pielisjärven poukamasta.
Pielisjärven poukamaan puhalsi eteläiseltä aholta halla. Pöllölaakson toimitus kirjasi tapahtumat läiskymättömille aalloille koko kansan katseltavaksi ja kansahan katseli. Saivat virkamiehet vilunväristyksiä ja lauloivat laulunsa mollisoinnuissa. Pientaloissa asuvien tyttöjen ja poikien ääni voimistui hurttamaisesti ja Simo suorastaan säikähti.
Kesti hallaa viikkoja pari, ei auttanut väristyksiin edes kulttuurihali. Kaiveltiin vanhoja ja pisteltiin verbaalitikulla silmään ja mökötettiin pirtin nurkassa edelleen hiljaa. Kyseltiin, oliko joku käynyt verottajan kukkarolla hämärästi ja hiljaa? Kun ei vastausta saanut nousi aamu ja muodostui kylän ylle epäluottamuksen haamu.
Syyttäjäkään ei kiinnostunut pirtin tiloista sanotusta, vaikka sanottu piireissä aiheutti pahennusta. Joku jotain sanoi ja joku jotain kuuli, lumiukkojen aikakausi sulaa ja toivottavasti järvenpoukaman keskustelemattomuus ei aja pulaan.
Mutta Joensuussa radioi soi ja Hassisen Kone lauloi “Tällä Tiellä”, kun talous on toistaiseksi plussalla.
Sampsa Jääskeläinen
Joensuun kaupunginvaltuutettu (ps.)
18.2.2016 Poukaman uintiretki
- "Lieksan maahanmuuttajanaiset ovat pöyristyneet, koska heidän suljettua uimavuoroaan oli katsottu jälkikäteen valvontanauhoista."
- "naiset olivat hyppineet luvatta terapia-altaaseen ja käyttäneet juoksuvyötä väärin."
- "uskonnon ja kulttuurin mukaisesta naisen kunniasta."
- " Miehemme ovat erittäin vihaisia ja epäluuloisia nyt uintivuoroa kohtaan. Perheen sisällä voi olla isokin juttu, jos joku mies on nähnyt toisen vaimon uima-asussa, Mahamed selittää." VOISIVATKO MIEHET TULLA KIVIKAUDELTA NYKYAIKAAN?
Henkilökunta on selkeästi tolkun ihmisiä "– Se on julkista aluetta. Tämä on tietty maassa maan tavalla -tilanne. Missään nimessä ei ole ollut tarkoitus aiheuttaa tuontyyppistä tunnetta uimareille. Kaupunkihan on ymmärtänyt uintivuoron tarpeen. Ei niitä joka paikassa edes ole, Arto Sihvonen sanoo."
Pielisjärven poukamaan puhalsi eteläiseltä aholta halla. Pöllölaakson toimitus kirjasi tapahtumat läiskymättömille aalloille koko kansan katseltavaksi ja kansahan katseli. Saivat virkamiehet vilunväristyksiä ja lauloivat laulunsa mollisoinnuissa. Pientaloissa asuvien tyttöjen ja poikien ääni voimistui hurttamaisesti ja Simo suorastaan säikähti.
Kesti hallaa viikkoja pari, ei auttanut väristyksiin edes kulttuurihali. Kaiveltiin vanhoja ja pisteltiin verbaalitikulla silmään ja mökötettiin pirtin nurkassa edelleen hiljaa. Kyseltiin, oliko joku käynyt verottajan kukkarolla hämärästi ja hiljaa? Kun ei vastausta saanut nousi aamu ja muodostui kylän ylle epäluottamuksen haamu.
Syyttäjäkään ei kiinnostunut pirtin tiloista sanotusta, vaikka sanottu piireissä aiheutti pahennusta. Joku jotain sanoi ja joku jotain kuuli, lumiukkojen aikakausi sulaa ja toivottavasti järvenpoukaman keskustelemattomuus ei aja pulaan.
Mutta Joensuussa radioi soi ja Hassisen Kone lauloi “Tällä Tiellä”, kun talous on toistaiseksi plussalla.
Sampsa Jääskeläinen
Joensuun kaupunginvaltuutettu (ps.)
18.2.2016 Poukaman uintiretki
- "Lieksan maahanmuuttajanaiset ovat pöyristyneet, koska heidän suljettua uimavuoroaan oli katsottu jälkikäteen valvontanauhoista."
- "naiset olivat hyppineet luvatta terapia-altaaseen ja käyttäneet juoksuvyötä väärin."
- "uskonnon ja kulttuurin mukaisesta naisen kunniasta."
- " Miehemme ovat erittäin vihaisia ja epäluuloisia nyt uintivuoroa kohtaan. Perheen sisällä voi olla isokin juttu, jos joku mies on nähnyt toisen vaimon uima-asussa, Mahamed selittää." VOISIVATKO MIEHET TULLA KIVIKAUDELTA NYKYAIKAAN?
Henkilökunta on selkeästi tolkun ihmisiä "– Se on julkista aluetta. Tämä on tietty maassa maan tavalla -tilanne. Missään nimessä ei ole ollut tarkoitus aiheuttaa tuontyyppistä tunnetta uimareille. Kaupunkihan on ymmärtänyt uintivuoron tarpeen. Ei niitä joka paikassa edes ole, Arto Sihvonen sanoo."
tiistai 4. helmikuuta 2014
Vaihtopenkin kolinaa?
Kuuluuko vaihtopenkiltä jo kolinaa?
Eduskunnassa avattiin juhlallisesti vaalikauden viimeiset valtiopäivät. Käynnistyi viimeinen ja ratkaiseva erä, jolla tulisi varjella maan, kuin myös Pohjois-Karjalan etua. Tähän mennessä Pohjois-Karjalan pelaajien suoritukset ovat vaikuttaneet lähinnä pihalätkältä, jossa iskuja on tullut lähinnä kynsille ja ravi pelivälineen perässä on ollut löysää. “Tami” Tammiselta tutut prinsipit ovat olleet suorastaan kateissa.
Täytyy oikein muistella vaalikauden alkupään tapahtumia, kun Savon joukkueen Pentti Oinonen oli huudattamassa huutosakkia Joensuun torilla varuskunnan puolesta, taisi meidän omat pelaajat olla silloin istutettu vilttiketjuun, kun puolustusministerin “rännikiekot” kolisivat omassa päädyssä ja pisteet vietiin meiltä kabinetissa.
Tässä viimeisessä erässä olisi maakunnan edustajilla vain voitettavaa, sillä paljon on jo hävitty. Myös sote-sohjo ja kuntarakenne tarjoilu ei maakuntamme pelikentältä tule lopumaan, sillä hallitus sitä pehmeälle jäälle kantaa ja oppositio sen jäädytyskoneella ajaa pois. Meille kotijoukkueen kannattajille lisääntyvä työllisyys olisi tervetullut maali ja maakunnan voitokas kehittyminen usealla sektorilla toinen. Terveyspalveluiden tasapuolinen säilyminen ja lapsiperheiden tulotason kohentuminen jo ottelukohtainen voitto.
Vaikka omissa on kolissut ja Hjallis olisi jo vaihtanut koko joukkueen, haluan minä toivottaa Pohjois-Karjalan kansanedustajille tsemppiä työhön taistellessa maakuntamme etujen puolesta. Kyllä kotikatsomo tukee, kun avaukset ovat tehokkaita ja henki päällä. Toisaalta, jos peli ei suju niin vaihtopenkillä on monta hyvää ja nälkäistä nuorta pelaajaa useissa eri joukkuessa.
Sampsa Jääskeläinen
Joensuun kaupunginvaltuutettu (ps.)
Eduskunnassa avattiin juhlallisesti vaalikauden viimeiset valtiopäivät. Käynnistyi viimeinen ja ratkaiseva erä, jolla tulisi varjella maan, kuin myös Pohjois-Karjalan etua. Tähän mennessä Pohjois-Karjalan pelaajien suoritukset ovat vaikuttaneet lähinnä pihalätkältä, jossa iskuja on tullut lähinnä kynsille ja ravi pelivälineen perässä on ollut löysää. “Tami” Tammiselta tutut prinsipit ovat olleet suorastaan kateissa.
Täytyy oikein muistella vaalikauden alkupään tapahtumia, kun Savon joukkueen Pentti Oinonen oli huudattamassa huutosakkia Joensuun torilla varuskunnan puolesta, taisi meidän omat pelaajat olla silloin istutettu vilttiketjuun, kun puolustusministerin “rännikiekot” kolisivat omassa päädyssä ja pisteet vietiin meiltä kabinetissa.
Tässä viimeisessä erässä olisi maakunnan edustajilla vain voitettavaa, sillä paljon on jo hävitty. Myös sote-sohjo ja kuntarakenne tarjoilu ei maakuntamme pelikentältä tule lopumaan, sillä hallitus sitä pehmeälle jäälle kantaa ja oppositio sen jäädytyskoneella ajaa pois. Meille kotijoukkueen kannattajille lisääntyvä työllisyys olisi tervetullut maali ja maakunnan voitokas kehittyminen usealla sektorilla toinen. Terveyspalveluiden tasapuolinen säilyminen ja lapsiperheiden tulotason kohentuminen jo ottelukohtainen voitto.
Vaikka omissa on kolissut ja Hjallis olisi jo vaihtanut koko joukkueen, haluan minä toivottaa Pohjois-Karjalan kansanedustajille tsemppiä työhön taistellessa maakuntamme etujen puolesta. Kyllä kotikatsomo tukee, kun avaukset ovat tehokkaita ja henki päällä. Toisaalta, jos peli ei suju niin vaihtopenkillä on monta hyvää ja nälkäistä nuorta pelaajaa useissa eri joukkuessa.
Sampsa Jääskeläinen
Joensuun kaupunginvaltuutettu (ps.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)