Ei turvapaikkatutkittavia kouluihin ja päiväkoteihin

Kesälahden koululla oli vieraillut turvapaikanhakijoita osana kansainvälisyyskasvatusta. Erään isän mukaan oppilaitoksesta ei oltu tiedotettu vanhempia kyseisestä poikkeuksellisesta tapahtumasta, vaan perheet saivat tiedon vasta lapsiltaan tapahtuman jälkeen.

Koulun rehtori ei mielestäni ole ottanut riittävästi huomioon erityislaatuisen tapahtuman riskejä. Miksi hän ei ole tiedostanut seuraavia asioita?

Turvapaikanhakija voi tulla mistä maasta ja mistä syystä tahansa. Kyseessä on prosessi, jolla hakija yrittää saavuttaa oleskeluluvan kyseiseen valtioon. Syynä voi olla oikea turvan tarve, turvatyöpaikan tai sosiaaliturvapaikan tarve. Joissakin tapauksissa kyseeseen voi tulla matkustelu tai äärimmäisenä jopa terrorismi.  Isis on pyrkinyt värväämään turvapaikanhakijoita aktiivisesti.

Viranomaisten sanoilla tiedämme, että 80-90% turvapaikanhakijoista ovat "kadottaneet" identiteettinsä, mutta eivät puhelimiaan. Turvapaikanhakija joutuu aina prosessiin, eli turvapaikkatutkintaan. Sen aikana pyritään selvittämään, kuka hän on, mistä hän tulee ja miksi? Tutkinnassa olevista osa saa turvapaikan, vaikka ei ole pystytty selvittämään kuka henkilö on. Henkilötietojen kadottamisella on siis pyritty vaikeuttamaan suomalaisten turvallisuusviranomaisten toimintaa.

Kun turvapaikan saa vain n. 27% hakijoista ja irakilaisista vain 18% niin hylättyjen kohdalla riskiarviot selvästi nousevat ja heitä ei kannattaisi jo hakuvaiheessa viedä lasten ja nuorten pariin viihtymään. Riski kasvaa juuri hylätyn päätöksen jälkeen, kuten tapahtui Turussa surullisessa mahdollisessa terroriteossa. Maan hallituksessa on pohdittu uhka-arvioita ja jopa palautuskeskusten käyttöönottoa turvallisuustekijänä.

Näillä tiedoilla turvapaikkatutkinassa oleva henkilö saa todennäköisemmin kielteisen päätöksen ja on mahdollisesti valtiollisen uhka-arvion alainen. Tässä vaiheessa ei ole järkevää, että hänellä on tiedossa ne haavoittuvimmat paikat, kuten lasten päiväkodit sekä koulut. Kesälahdella koulun rehtori on ottanut itselleen päätettäväkseen valtion viranomaisille kuuluvat turvallisuusarviot ja avannut koulumaailman avoimeksi. Kuuluuko tämä rehtorin valtuuksiin? Perheitä olisi ehdottomasti täytynyt informoida aikaisemmin ja antaa perheiden päättää asiasta. 

Kansainvälisyys on kouluissa tärkeää. Sitä voidaan kehittää vierailuilla ja käyttämällä maassa jo asuvia pakolaisia, opiskelijoita ja perheitä hyödyksi. Heidän kohdallaan ei ole turvapaikkatutkintaa käynnissä ja heidän henkilöllisyys on määritelty. Heidän kansainvälisesti kasvattava näkemyksensä on myös käytössä pitkäkestoisesti. 

Elitistien auttamisharrastus?

Elitistien auttamisharrastukset?
Karjalaisessa on viime päivinä otettu ahkerasti kantaa kiintiöpakolaismäärien kasvattamisesta Suomessa. On faktaa, että Suomen vastaanottama pakolaiskiintiö 750 on pieni, mutta lähes yhtä pieni se on vaikka se olisi nolla tai 7500, sillä pakolaisia on maailmassa lähemmäs 70 miljoonaa ja juuri julkaistun tutkimuksen mukaan noin 350 miljoonaa lasta asuu konfliktialueiden vaikutuspiirissä (Pelastakaa Lapset raportti 2018).

Suomen ottaessa vuodessa 750 kiintiöpakolaista, niin siihen prosessiin käytetyn ajan, valmistelun ja rahoituksen aikana on syntynyt moninkertainen määrä uusia pakolaisia maailmalla. Tämä aika, vaiva ja raha tulisi käyttää ennaltaehkäiseviin prosesseihin ja tukeen sinne missä todellinen ongelma on eli kriisien lähialueille. Tästä keskusteltaessa tulee kanssakeskustelijalta erittäin usein vastaan lausahdus ”no pääsevät edes he Suomeen”, joka on mielestäni suorastaan vastuun pakoilua ja tosiasioiden kieltämistä. Kyseisessä vuoropuhelussa seuraavaksi alkaisi keskustelu missä autetaan, joka monesti kääntyy tilaan, jossa resurssiauttaminen (raha) on kuin polttaisi kynttilää kahdesta päästä eli maailmalla ja täällä kotimaassa. Esimerkiksi Tanska teki päätöksen, etteivät ota kiintiöpakolaisia suuresta turvapaikanhakijamäärästä johtuen.

Sosiaali- ja terveysministeriön joulukuussa julkaiseman raportin mukaan ”kymmenen vuoden maassa asumisen jälkeen alhaisimmat työllisten osuudet olivat Afrikasta ja Lähi-idästä saapuneilla 18–64-vuotiailla maahanmuuttajilla, joista vain noin 40 % oli työllisiä.” Joten kansallinen hyvän tahdon työ ei ole oikea hyvän tahdon työ, sillä kotimassaan suutari olisi tilanteen rauhoituttua taas työssä oleva suutari.

Eliitti aloittakaa auttaminen ensin Suomesta. Esimerkiksi Karjalainen ja yritysrypäs voisi alkaa sponsoroimaan ruokapalvelun vapaaehtoisten polttoainekuluja, he kun ajavat ruokaa kaupoista jakopaikalle sekä kuljettavat ruokasäkkejä ihmisten kotiin sosiaalipalveluiden ohjeistuksen mukaan, kun yhteiskunnalla ei siihen ole varaa. Viedään sen jälkeen tarkkaan suunniteltu apu 350 miljoonalle naiselle ja lapselle konfliktialueiden vaikutuspiiriin.

Ei nimi miestä pahenna, vaan mies nimen

Ei nimi miestä pahenna, vaan mies nimen.

2017 Helsingin seksuaalirikostuomioissa on monenlaista huomioitavaa, katso vaikka lopusta itse.

#metoo näissä tuomioissa on tasa-arvo kaukana ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta on loukattu karmeasti. Ruotsistako se tämäkin pahanteko on matkittu? Näissä ei siis ole kyseessä ilmoituksista, vaan tuomiosta. On siellä Ari ja Mikkokin osallistunut väärintekoon, mutta ei listasta nyt Kalevala tule ensimmäisenä mieleen.

Mitä maahanmuuton eri muodot maksavat?

Raportti maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista on julkaistu. Vaikka raportti perustuu osittain vanhoihin tietoihin on se suorastaan pysäyttävä. Alla muutamia erittäin pysäyttäviä kuvakaappauksia raportista.

Paperittomien halaaminen Helsingissä muiden rahoilla

Helsingin valtuusto päätti, että Helsinki on valmis tarjoamaan ilmaiseksi korkeammat sosiaalipalvelut kelle tahansa maailmassa, kun kehtaa vain saapua paikalle. Korkeammat siksi, kun suurimmassa osassa maailman maita on heikompi sosiaaliturva, mitä Helsinki nyt tarjoaa.

Miksi Helsinki tarjoaa kyseisiä palveluita, kun kaiken järjen mukaan kuviossa vihreällä värillä olevien henkilöiden luulisi olevan valmiita kotimajoitukseen sekä rahoittamaan viranomaisia piileskelevien kustannukset? 

Stop laittoman maassa oleskelun tukemiselle

Joensuussa jätettiin kevättalvella 2017 valtuustoaloite "paperittomien" eli laittomasti maassa oleskelevien palveluiden parantamisesta. Aloitteen allekirjoitti yli 20 silloista kaupungin valtuutettua, joista yksi oli kansanedustaja. Aloitteessa vaadittiin, "että kaupunki ryhtyy nopeasti toimiin, jotta paperittomien (laiton maassa oleskelu) asuminen ratkaistaan pysyvällä tavalla ja ketään ei jätetä heitteelle." Aloitteessa kyseltiin Joensuun kotien tyhjillään olevien asuntojen perään, jotka mielestäni kuuluisivat ensisijaisesti joensuulaisille vähävaraisille. Itselleni tuli lähinnä mieleen ymmärsivätkö kaikki valtuutetut, mihin nimensä laittoivat?

Kaupungin antaman vastauksen ensimmäinen virke kertoo mistä on oikeasti kyse.
"Laittomasti maassa oleskelevilla tarkoitetaan tässä yhteydessä henkilöitä, joilla
ei ole ulkomaalaislain mukaan oikeutta oleskella Suomessa." Eli aloitteessa vaadittiin ja esitettiin erillispalveluita henkilöille, joilla ei ole oikeutta oleskella Suomessa.

Joensuun kaupunki hoitaa lakisäätöiset velvoitteensa erinomaisesti, kuten vastaus aloitteeseen osoittaa. Hätämajoitus tarjotaan yhdeksi yöksi kerrallaan ja ruokailuun tarjotaan ruokalippu päivässä. Akuutista hoitopalveluista myös vastataan eli kukaan ei ole pulassa. Itse kehittäisin toimintoja vielä niin, että kunta tarjoaisi erikielistä palvelua esitteiden muodossa siirtymisestä kotiinpaluujärjestelmän pariin.

Sampsa Jääskeläinen
1. varavaltuutettu (ps.)

Pakolaissopimukset kaipaisivat uudistusta

Wikipedia kertoo näin: "Sopimus pakolaisten oikeudellisesta asemasta eli Geneven pakolaissopimus on Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1951 laatima ja vuonna 1967 laajennettu sopimus pakolaisten oikeudellisesta asemasta. Sopimuksessa on määritelty yksityiskohtaisesti, kuka on pakolainen ja minkälaiset oikeudet ja velvollisuudet hänelle kuuluvat sopimuksen allekirjoittajavaltioissa. Ensimmäinen asiakirja keskittyi suojelemaan lähinnä eurooppalaisia pakolaisia toisen maailmansodan jälkeen, mutta vuonna 1967 sopimus laajennettiin kattamaan kaikki maailman pakolaiset."

Pakolaisuuden muodot ovat muuttumassa globaalisoituvassa maailmassa ja se aiheuttaa alueellisesti sekä pitkäkantoisesti monialaisia ratkaisuja vaativia ongelmia. Euroopasta katsottuna lähimmät kriisialueet ovat nykysellään Syyrian, Irakin  ja Afganistanin alueilla. Esimerkiksi Irakista Brysseliin on välimatkaa noin 4600 km, Kabulista Brysseliin 7000 km ja Syyriasta Brysseliin 4000 km. Ja noilla alueilla on huomattava määrä maiden sisäisiä levottomuuksia pakenevia. Suurin osa heistä on kyseisten valtioiden sisäpuolella. Osa pakolaisista on taas hakeutunut pakolaisleireille naapurivaltioihin ja niistä YK:n ohjaamana kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta ohjautuu maihin, jotka ovat allekirjoittaneet  pakolaissopimuksen. Nämä kiintiöpakolaiset lennätetään suoraan sovittuun kohteeseen, jonne on heille järjestetty valmiiksi palvelut ja järjestelmä perustuu todenperäisyyteen.

Turvapaikanhakijat ovat räjähdysmäisesti kasvava joukko, joista osa tulee keskeisiltä kriisialueilta, mutta huomattava joukko tulee valtioista, jotka ovat itse allekirjoittaneet pakolaissopimuksen. Kun nyt katsoo tuota ylläolevaa karttaa, niin tuntuu hassulta että esimerkiksi pakolaissopimuksen allekirjoittaneesta Somaliasta tai Somalimaasta tulee maa- ja merireittejä pitkin henkilö Suomeen jopa 10 pakolaissopimuksen allekirjoittaneen maan läpi ja hakee turvapaikkaa eli pakolaisstatusta kohdemaasta. Mielestäni sopimuksissa tulisi olla ensisijaisena ihmisen sijoittuminen lähelle luontaista kielialuetta sekä ajatuksella, että hänen jälleenrakennustaitoja tarvitaan kotiseudulla. Näin pääsääntöisesti lähimmät valtiot ottaisivat heidät vastaan. On ymmärrettävää, että taakka tulee yksittäisille valtioille raskaaksi, joten pakolaisuuden jatkojakamista tulisi edistää seuraavaksi lähimpiin valtioihin.

Tuntuu käsittämättömältä miten henkilö voi kulkea nykyisillä sopimuksilla itse valitsemaan valtioon ja vielä ilma kunnollisia asiakirjoja. Vastaavasti laillisia asiakirjoja ei länsimaissa saa ellei ole hotanut asioitaan kunnolla eli ei pääse liikkumaan vapaasti maailmalla. 

Poliisin sivuilta:
"Passin myöntävä viranomainen selvittää ennen passin myöntämistä, onko hakijalla esteitä passin saamiseen.
Passi voidaan passi lain mukaan evätä henkilöltä:

1) jos henkilön todennäköisin syin epäillään syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vähintään vuoden vankeusrangaistus ja jota koskeva esitutkinta tai syyteharkinta on kesken taikka josta henkilö on syytteessä tai jonka johdosta henkilö on etsintäkuulutettu;

2) joka on tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen eikä ole suorittanut sitä;

3) joka on 28 vuotta täyttänyt asevelvollinen, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 30 vuotta, jollei hän osoita, ettei maanpuolustusvelvollisuus ole esteenä passin antamiselle.

Passia ei myönnetä, jos hakija on määrätty pakkokeinolaissa tarkoitettuun matkustuskieltoon tai konkurssilaissa tarkoitettuun maastapoistumiskieltoon."

Nykyisin käytössä olevat pakolaisuuteen liittyvät sopimukset tulisi päivittää nykyaikaisiin olosuhteisiin sopiviksi. Lisäksi kärkiajatuksena tulisi olla paluu kotimaahan turvallisuustilanteen muututtua etenkin silloin, jos kotoutuminen ei ole onnistunut vastaanottaneen yhteiskunnan edun mukaisesti. Tämä tarkoittaa osaltaan kieli ja työskentelytaitoja.