keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Suomi on valtio

Suomi on hyvinvointivaltio

Mielelläni kirjoittaisin teemalla Suomi on hyvinvointivaltio, mutta nykyisen tiedon mukaan valtakunnan nimen yhteyteen on vaikea enää asettaa teemaa hyvinvointi. On totta, että suuri osa maamme kansalaisista viettää sitä hyvinvoipaa, antoisaa ja työntäyteistä elämää, mutta jatkuvasti kasvava työttömyys sekä kansalaisten ahdinko saa sanan hyvinvointi kuulostamaan epätodelliselta sirkukselta, jossa jotkut pääsevät satunnaisesti käymään.

Satunnaisia oli vuoden 2014 alkupuolella Suomessa 450 000 henkilöä. Alityöllisiä oli heistä n.120 000 ja piilotyöttömiä n.128 000 henkilöä. Vastaavasti työttömiä oli n. 220 000 Tilastokeskuksen vuoden 2013 liukuvaa keskiarvoa noudatellen, joten huutavasta, karjuvasta tai edes pihisevästä työvoimapulasta ei kuulu korviini pihaustakaan.(Lähde: Danske Bank / Tilastokeskuksen vuosittainen 12 kk liukuva keskiarvo)

Kuten tiedetään, työttömyys on monenlaisten ongelmien kasvatusalustaa. Sosiaaliset ja taloudelliset haasteet saavat suorastaan lannoitetta työttömyydestä ja pahoinvointi kasvaa. Lapsiperheiden tulotason tipahtaminen kampittaa monenlaisia mahdollisuuksia tulevaisuuden suomalaisilta ja vaikuttavat suuresti kansakunnan tulevaisuuden hyvinvointiin.

Hyvinvointivaltiossa valtion suunta on selvillä ja se sama valtio varmistaa kansalaistensa keskeisen hyvinvoinnin. Suomessa tämä ohjaava ruori on ollut jo pitkään valtoimenaan ja globaalin talouden laineet keinuttavat EU:n kauko-ohjauksessa kohti sosiaalista karikkoa, jolle talouden naurulokit laulavat. Valtion tekemisiin työllisyyden pelastamiseksi on vaikea uskoa. Ainoana mahdollisuutena näen paikallisen pienyrittäjyyden tukemisen yksityisillä ostopäätöksillä. Pankkitilin näyttäessä kohtuullisesti plussaa, niin vierailu parturiin, kampaajalle, jumppaan, konserttiin yms. parantamaan paikallistalouden mahdollisuuksia. Hyvinvointivaltion uudelleen saavuttaminen vaatii nyt kuluttajan työtä, jotta syntyisi nuorille perheille tulevaisuuden takaavaa työtä. Valtion taasen tulisi tarkastella yrittävälle hankalia työllistämisen esteitä.    

Sampsa Jääskeläinen
Joensuun kaupunginvaltuutettu (ps.)

23.2.2016 Päivitys: Englantilaisen isän tarina. "Tämä tapahtui minulle äskettäin maassa johon olen muuttanut Britanniasta ja jota tavallisesti ylistetään loistavana esimerkkinä menestyvästä hyvinvointivaltiosta".

""Suomi saa niin loistavaa julkisuutta Britanniassa. Sen kouluilla on jatkuvasti parhaat kansainvälisten oppilasvertailujen tulokset länsimaissa; on korkea sosiaalinen tasa-arvo; kaikilla sen opettajilla on loppututkinnot. Mutta sillä on yksi Euroopan huonoimpia terveydenhuoltoja", Ed Dutton toteaa"

Kuten olen aiemmin todennut, niin hyvinvoinnin viimeinen linnake Suomessa on koulutus ja etenkin peruskoulutus. Jos se rapautetaan, olemme tuleva kehitysmaa.    


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Pakolaisbisnestä? Vai epämääräistä auttamista?

Lieksaan yksityiseen perhekotiin suunnitellaan pakolaislasten sijoittamista. Kodissa olisi 13 työntekijää yhdeksää lasta kohden, jotka ovat iältään 13-17 vuotiaita. Jos työntekijän keskimääräiset palkka- ja sivukulut olisi n. 3000€/kk tulee 13 työntekijästä riippuvat kulut olemaan vuodessa vähintään 468 000€ ja päälle tietenkin vielä kaikki muut kulut, joita ovat ainakin lasten elämiseen liittyvät kulut, rakennuksista koituvat kulut yms. Jo pelkkien palkkoihin liittyvien kustannuksien jakaminen hoitopaikkojen suhteen tulee yhden hoitopaikan hinnaksi vähintään 52 000 € / vuosi.  Kun kokonaisuus taitaa rakentua lähinnä veronmaksajien kukkarosta riipastuun apuun, tuntuu toiminta suhteettomalta, kun miettii mikä ylipäätään on tilanne hoitoaloilla ja kuinka koulut "kukkivat" kosteusvaurioissaan. Samaan rimpsuun on liitettävä terveydenhuoltopalvelujen heikennykset.  

Mietin vain, kuinka tehoton tapa auttaa pakolaisia on valittu? Lisäksi 13-17 vuotiaat "lapset" ovat jo aika omatoimisia ja eivätkä tarvitse 1,4 tyylistä hoitosuhdetta, kun vastaavasti suhdeluku petikunnossa oleville vanhuksille se on 0,7. Olisi täysin ok, jos toiminta tapahtuisi yksityisellä rahoituksella, mutta yhteiskunnan rahalla kyseistä tuhlausta ei tulisi harrastaa.